Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Väriterapiaa talven keskellä:) RUSKEA


Ruskea mielletään maan väriksi. Se viestii Äiti-Maan turvallisuutta ja mukavuutta. Tähän turvallisuuden tunteeseen saattaa liittyä se, että mm. lama-aikoina suositaan ruskeita värejä esim. sisustuksessa. Ruskea on aikuisten väri. Se viestii vaatetuksessa ystävällisyyttä ja vakavuutta, luotettavuuttakin. Lapset käyttävät ruskeaa väriä vain surullisina. Pohjoisen pallonpuoliskon kulttuureissa ruskea mielletään usein luopumiseen ja kuolemaan. Luonto kuolee syksyllä ja muuttuu ruskeaksi. Eläinkunnassa löytyy runsaasti ruskeaa, turkeissa mm. Nisäkkäiden kehossa on kahdenlaista rasvakudosta. Valkoista, joka varastoi energiaa ja ruskeaa, joka kuluttaa energiaa ja suojaa. Tutkimusten mukaan avantouinti lisää ruskean rasvan osuutta kehossa. Siispä avantoon kaikki kynnelle kykenevät!

Ruskea on itselleni ollut vieras väri, paitsi puupintojen ruskeat tummat sävyt esim. patinoitunut hirsiseinä. Vasta viime vuosina olen käyttänyt vaatetuksessa ruskeaa ja sitäkin vain oranssilla tai turkoosilla piristettynä. Ruskea on hyvä tausta muille väreille.

Kasvikunnassa meillä ruskeaa on eniten syksyllä, kun kasvit kuolevat ja aikaisin keväällä, jolloin kasvua ei vielä näy. Syksy on tavallaan haikeaa luopumisen aikaa, kun luonto kuolee ja muuttuu ruskeaksi. Päärynäpuuhun, Pyrus communis, jäi joitakin hedelmiä ja nekin ovat muuttuneet ruskeiksi. Onneksi ne ovat kelvanneet metsäkauriille, joilla on ollut vaikeuksia löytää ruokaa paksun hangen alta. Keväällä ruskeasta mullasta odottaa innolla pieniä suloisia taimia. Kun ensimmäiset kevään kasvit putkahtavat esiin, siihen näkyyn ei kyllästy. Joka vuosi yhtä ihanaa tämä ruskean mullan ja värikkäiden taimien yhdistelmä :)
Kuvan kaihonkukat, Omphalodes verna, ovat ensimmäisiä kevään kukkijoita. Hehkeän sininen kukinto aloittaa ensin ja lehdet kasvavat täyteen mittaansa vasta pikkuhiljaa.

En millään keksinyt ruskeaa kukkaa, jonka joku haluaisi viedä toiselle. Ellei sitten Joulupukki, joka saattaa tuoda koivuvitsoja tuhmille lapsille :(. Kukkilla halutaan kuitenkin ilahduttaa, joten korkeintaan voi viedä koristellun pajukranssin tms.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti