PERINTEISET PUUTARHAKASVIT: ORANSSI

Tiikerinlilja

Ruskolilja

Rusopäivänlilja

Siperianunikko

Idänunikko

Marhanlilja

Tulikellukka

Sain juuri leikattua nurmikot ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Loput perunatkin menivät tänään maahan.....alkoi hiljalleen sataa, ei ukkosta täällä, ainakaan toistaiseksi. Kesä on edennyt hurjaa vauhtia. Ulkona on niin paljon puuhaa, ettei oikein ehdi tänne koneelle, mutta nyt kerron vielä ainakin yhdestä perinteisten kasvien väriryhmästä, joka puuttuu. Oranssi on yksi lempiväreistäni, siksi sitä on varmasti niin paljon puutarhassanikin:) Oranssit kukat hehkuvat kilpaa auringon kanssa, mutta eivät ole niin rajuja kuin punaiset. Liljoista pidän kovasti ja niitä onkin muutamia, myös oransseja. Perinteisinpiä lienee tiikerinlilja, joka minullakin kukki pari kesää hienosti, mutta sitten myyrän pahulaiset hävittivät kaiken. Onneksi pieniä itusilmuista kasvaneita "poikasia" löytyy jo. Kovin vain hitaasti kasvavat....Ruskolilja ja rusopäivänlilja ovat parhaita ja kestäviä, täällä myyrienkin valtakunnassa:)

Marhanliljani, joka on läheistä sukua varjoliljoille, on ollut täällä jo ennen minua ja kukki alkuvuodet mahtavin puolitoistametrisin kukinnoin. Viime kesänä kukinta oli vaatimaton, joten kaivoin sipulit syksyllä ylös, jaoin ja istutin uudestaan. Olivatkin kasvaneet melkoiseksi sipuliryppääksi! Nyt terhakoita taimia nousee siellä täällä. Toivottavasti kukintakin onnistuu!

Tällä hetkellä  kukkivat jo ensimmäiset tulikellukat  ja idänunikot, joita on myös keltaisia. Idänunikot vaeltelevat....minulla on taipumusta näköjään kerätä tällaisia vaeltajakasveja;). Ehkä johtuu siitä, että pidän vaeltamisesta itsekin, varsinkin lomamatkoilla.

Voimia ja iloa alkavalle viikolle teille kaikille voimauttavan oranssin myötä :)

IHANA TOUKOKUU

Kevätkaihonkukka

Pikkutalvio

Esikko

Esikko

Narsissi

Narsissi

Kirjopikarililja

Tuomi

Vuorikylmänkukka

Tarhakylmänkukka

Helmililja

Kirjaimellisesti, ainakin minusta! Pitkän talven jälkeen kevään herääminen ja kevätkukkien väriloisto on jotain käsittämätöntä. Vihreys on huikeaa, luonnon äänet riemastuttavat ja välillä vihastuttavat....siis kun teeret alkavat puputtaa viideltä aamuyöstä, eivätkä anna nukkua! No, ne saavat anteeksi;) Toukokuu on niin ihanaa aikaa kaikille aisteille! Haistellaan, maistellaan, kunnellaan ja katsellaan luonnon heräämistä:)

Huomasin,etten muistanut ollenkaan ihania toukokuun iltoja ja öitä:( Hieno kuutamoilta oli lauantaina, joten vielä kuva siitäkin.

ÄITIENPÄIVÄ su 8.5

Huomenna on sitten Äitienpäivä, päivä, joka pitäisi olla joka päivä jokaisella äidillä. Kerran vuodessa muistaminen on jotenkin .....hölmöä:(. Toki tapa on kaunis, mutta jos Äidin muistaminen jää vain siihen, silloin kaikki ei ole hyvin. Oma Äitini kuoli kolme vuotta sitten, joten häntä muistan viemällä orvokkeja haudalle. Tuli mieleeni kirja, jonka sain häneltä 2003. Itse hän oli saanut kirjan omalta äidiltään nuorena. Joka naisen niksikirja on vuodelta 1957. Siellä on paljon hyviä neuvoja, edelleen käyttökelpoisia ja sitten tietysti niitä, joista aika on ajanut ohi. Tässä muutamia maistiaisia kirjasta :)

NAUTTIKAA ÄIDIT :)

MELKEIN KESÄ

Martta seuraa tapahtumia hyvältä paikalta:)

Tarhakylmänkukat ovat avanneet ensimmäiset kukkansa.

Samoin kevätesikot.

Ruispelto vihertää ja kantakoivut ovat hiirenkorvilla.

Viileän jakson jälkeen eilen alkoi tuntua jo kesäiseltä. Suloiset hiirenkorvat koivuissa, ruispellon viherrys, kevätkukkien väri-ilo, lintujen sirkutusta ja Martan jokapaikan härvellystä ;). Illalla syötiin ensimmäistä kertaa ulkona:). Päiväkahveja on toki jo siellä nautittu, mutta varsinainen kesäkausi alkoi tästä!

PERINTEISET PUUTARHAKASVIT: PUNAINEN

Ketoneilikka

Suhteeni punaiseen väriin ja punakukkaisiin kasveihin on ollut aika ristiriitainen. Pidän periaatteessa punaisesta väristä....vaatteissa toisilla, mutten itselläni. Sisustuksessa vähän sama juttu, paitsi jouluna, jolloin pitää olla vähän punaista. Punainen liitetään vahvoihin ja tunteita herättäviin asioihin, kuten vereen, rakkauteen, aatteisiin. Sillä on sekä positiivisia että negatiivisiä merkityksiä. Nuorena luin paljon runoja, vahvoja runoja, kuten Katri Valan kirjoittamat. Ne vaikuttivat voimakkaasti ja ehkä juuri sieltä jäi tämä ristiriita punaiseen  väriin:

SYDÄN

Tuli ilta - sydämeeni putosi helähtäen

abrankeltainen pisara,

joka tuoksui myskiltä.

Tuli yö - sydämeni heräsi väristen

ja avasi suuren, tumman teränsä,

verestä kostean.

Tuli aamu - ruusunpunainen valo täytti ruumiini

kuin kuultavan astian.

Sydämeni putosi maahan

kuin murskattu kukka.

Tuli päivä - katselin hymyillen

haaltuneita lehtiä pienten jalkaini juuressa:

Minulla oli ollut sydän.

Punaväriminttu

Kaunokainen

Palvarakkaus

Tämä runo vaikuttaa edelleenkin voimakkaasti. Sen väri on minulle punainen. Väri on niin vahva, että se helposti vie huomion kaikesta muusta, puutarhassakin. Siksi punaisia kukkasia, näitä perinteisiä ei minulla olekaan kovin paljon. Suosin enemmän oranssia, josta värinä pidän enemmän. Oransseja kukkasia sitten seuraavana:)

 Muiden esittelemieni kukkien väri on syvän punainen, paitsi ketoneilikan, jota minulla on valkoisena, vaaleanpunaisena ja sitten tuo voimakas lähes karmiininpunainen. Ketoneilikka on kiitollinen aurinkoisten ja kuivien paikkojen kasvi. Sehän kasvaa meillä luonnonvaraisenakin osassa maata. Palavarakkaus on väriltään hienoin ja ehkä nimensä takia minulle tärkeä ;). Punaväriminttu kukkii hurjasti ja topakoissa varsissa. Tällaisella tuulisella mäelläkin se on kiitollinen kasvi. Kukinnan jälkeen siemenkodat ovat koristeelliset ja jätänkin ne aina talven törröttäjiksi. Suloinen kaunokainen kukkii auringossa runsaasti ja pitkään, kun jakaa sitä muutaman vuoden välein.

Karmiininpunaisia kukkia on aika paljon, perinteisissäkin kasveissa. Suurikukkaiset pionit ovat haaveenani. Niiden alkuja minulla jo on, mutteivät ole vielä kukkineet. Ehkä jo tänä kesänä :)