Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


perjantai 15. lokakuuta 2010

Aamulla aikaisin




Eilisen maisema muuttui sitten kerralla. Lunta oli tullut reippaasti yön aikana. Maisema on valaistunut :). Tuli mieleeni, että daalian jurakot on vielä maassa......pakkasta ei ole paljoa, joten enköhän saa ne sieltä vielä turvaan!

torstai 14. lokakuuta 2010

Lunta, räntää, loskaa ja aurinkoa

Ensilumi saatiin jo muutama päivä sitten, pieni häivähdys vain kauniin syksyn kääntymisestä loskavaiheeseen, auts! Tänään tuli sitten jo enemmän lunta ja räntää. Juuri sellaista, mikä on mielestäni kaikkein ikävintä. Paleltaakin koko ajan! Pari tuntia sitten yks kaks ilmestyi aurinko:) Taas maisema näytti ihanalta ja mielikin virkistyi heti. Kamera sai kyytiä hetken ja kirjanpitotyöt jäi kesken......

Uskomatonta, että kelloköynnös, Cobaea scandens, on edelleen ihana ja tekee uusia kukkia. Lehtien väri on muuttunut tumman punaiseksi, mutta se vasta hieno väri onkin näin syksyllä. Amppelimansikka ei myöskään ole ollut moksiskaan, vaikka yöpakkasia on jo ollut.Viiniköynnös kuitenkin tiputtelee lehtiään pikkuhiljaa, vaikka vasta äsken se oli täynnä rypäleitä! Mihin nämä päivät häviää.....

Lumen tulo sai minut aloittamaan pelargonien, Plargonium zonale-hybr, pelastusoperaation.....Karsin kaikki kukat ja nuput ( nyyh!) ja kuivat lehdet pois. Pelargonit löysivät talvisijansa rappukäytävän ikkunalta, jossa on hieman viileämpää kuin muualla ja valoakin sopivasti. Suurimman osan pelargoneista olen saanut talvehtimaan siellä. Tosin olen vasta aloittelija tässä puuhassa. Ensimmäisen pelargonini kasvatin siemenistä viitisen vuotta sitten ja siitä se lähti:) Alkutalvesta otan sitten pistokkaita virkeistä oksista ja kasvatan uusia. En kuitenkaan heittänyt karsimiani kukkia kompostiin vaan ne saavat ilahduttaa hetken keittiössä :)







Olen muuten tässä olevat kuvat ottanut kaikki tänä päivänä.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Ruskaa ja sadonkorjuuta

Lokakuun vaihteessa kerättiin sitten viimeinen sato eli viinirypäleet. Komea saalis tulikin, ainakin omasta mielestäni:). Pidimme pienen sadonkorjuu juhlan perjantai-iltana...viinirypäleet olivat ihana jälkiruoka! Viini siis ei ole vielä omaa;). Ehkäpä ensi vuonna....

Lauantaina oli sumuinen aamu, mutta poutaa. Päätimme tehdä kunnon siivouksen, vaikka miehen selkä on kipeä ja minun kädet kärsivät myös moisista puuhista. Juuri, kun urakka oli ohi, alkoi aurinko paistaa ja lauantai-illasta kehkeytyi henkeä salpaavan kaunis:) Ruska on uskomattoman hieno tänä vuonna! Auringon laskiessa puiden latvat kultautuivat loistavissa väreissä. Oli ihanaa saunoa rantasaunalla ja käydä uimassa raikkaassa, tyynessä vedessä.
Sielu lepää ja kaikki murheet unohtuvat, kivutkin. Mikään ei ole niin rauhoittavaa, kuin järven tuijottelu...siihen en kyllästy koskaan. Luontohan järjestää meille aina vain uutta ihmeteltävää:)








Sunnuntai aamu oli myös sumuinen, mutta aurinko tuli aika pian esiin. Aamu-uinti kauniina lokakuun aamuna tuntui tosi ihanalta. Heräsin kunnolla;)....Sitten pitikin äkkiä noutaa kamera ja ikuistaa maisema taas uuden näköisenä.