SYKSYÄ MUISTELLEN

Pimeä vuodenaika ei inspiroi mitenkään. Kai minun kuuluu nukkua talviunta niin kuin siilitkin tekevät. Tämä syksy on ollut erityisen raskas, olo saamaton ja turhautunut. Lepoa kyllä kaipaakin  kesän puurtamisen jälkeen, joten yritän olla ilman huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä. Muutama kuva syksyn kauniista hetkistä Siilinpihalla ja lomamatkastakin.

SYYSKUUSSA

Tämä salkoruusu kukki marraskuun pakkasiin asti.

Samoin clematis viticella `I am happy`

Happomarjan syysväri oli loisteliaan oranssi.

LOKAKUUSSA

Neljää erilaista talvivalkosipulia istutettiin peltoon.

Pitkästä aikaa myös kalastettiin. Saatiin mm. muikkuja ja haukia.

Syyssahramit ilahduttivat vielä ihan kuun lopussa.

MARRASKUUSSA

Marraskuun sää on ollut vaihtelevaa: välillä lunta ja pakkasta, välillä vesisadetta. Lyhtykoisot hehkuivat silti iloisen värisinä-

Orvokki on alkanut viihtyä sisällä enemmän.....

......kuten emäntäkin.

Kauniita talvisiakin päiviä on sentään ollut joitakin.

LOMAMATKA KREETALLE  katkaisi pimeän ajan mukavasti. Siellä näin ensimmäistä kertaa kukkivan puuvillan ruukussa. Kaikki kuvat pienestä ja viehättävästä Kritsan kylästä.

Rappioromantiikkaa ja upea pelargoni.

Upeannäköinen ruusu.

Puuvillan kaunis kukka.

HARJANEILIKKA

Martta piiloutuu harjaneilikoiden ja tarhatyräkkien taakse :)

Maatiainen ry on valinnut tämän vuoden maatiaskasviksi harjaneilikan, Dianthus barbatus. Hieno valinta minun mielestäni. Puutarhassani niitä vaeltelee vähän joka puolella ja hyvä niin. Ovat niin ihastuttavia värikirjossaan ja kestävyydessään. Ensimmäiset harjaneilikkani kasvatin siemenistä muutamia vuosia sitten. Vaikka kasvi on kaksivuotinen, niin sen hyvä kylväytyvyys takaa iloisen kukinnat vuodesta toiseen. Jos haluaa istutuksia, joissa kasvit ovat säntillisissä ryhmissä, niin harjaneilikka ei sovi. Ne nimittäin kylväytyvät ihan minne haluavat. Minulle tämä sopii, koska villiys ja yllätyksellisyys puutarhassa viehättävät :)

 

Harjaneilikan historiaa on tiedossa yli 900 vuoden taakse, luostarien puutarhoihin. Luostareista harjaneilikka levisi pikkuhiljaa Europpaan ja jo 1700-luvulla Suomeen. Sen kestävyydesta kertoo paljon se, että jo kauan autioina ja hoitamattomina olleissa pihapiireissä voi olla  upeita harjaneilikan kasvustoja vuodesta toiseen.

Kuten kuvista näkyy, harjaneilikoissa on runsaasti värejä ja variaatioita. Kuvissa olevien lisäksi puutarhastani löytyy puhtaan valkoisia ja tumman punaisia harjaneilikoita. Syksyllä kylvin lähes  mustan harjaneilikan siemeniä, mutta niiden kukintaa voi odottaa vasta  yli vuoden päästä kesällä.

http://www.maatiainen.fi/index.html