Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


perjantai 27. elokuuta 2010

Beautiful blogger

Sain ihastuttavan tunnustuksen toiselta bloggaajalta eli Mäntylän Ailalta. Lämmitti mieltä kovasti, kiitos :) Ehtona on, että valitsen itse mieleisiäni blogeja ja kerron jotain itsestäni. Tarvitsen siihen hieman aikaa, joten paltaan asiaan lähipäivinä:)

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Perennapenkin laajennusta ja raakaa voimaa, jota ei ole;)


Otsikko tuli vähän hupsun lainen, mutta kertoo asian ytimen. Koska minulla on fyysisiä rajoitteita, olen joutunut kehittelmään työtapoja, jotka eivät ole liian raskaita. Eivät nämä ehkä ihan uusia ideoita ole, mutta kerronpa kuitenkin:)
Ainoa asia, josta puutarhassa en pidä, on nurmikon ajelu. Siksi olen viitisen vuotta ahkerasti perustanut uusia perenna/pensasistutuksia. Nurmikon kaivaminen on lapiolla työlästä, raskasta ja hidasta. Olen ratkaissut asian  niin, että käytän kaiken talouteen tulevan sanomalehden, pahvin ym. materiaalin kattamiseen. Kanttaan istutusalueiden reunat pari kertaa kesässä. Siitä taas tulee nurmikkotuppaita, jotka nurin käännettyinä ovat mainio paino katteille. Nyt katettuihin alueisiin voi jo ensi keväänä istuttaa kasveja tekemällä koloja katteeseen. Helppoa ja kätevää...pientä epämäärästä möykkyä joutuu hetken kestämään, mutta mitäpä se haittaa! Aina pitää olla jokin projekti menillään:)

Ylimmässä kuvassa näkyy, miten hyödynnän rikkinäiset ruukut. Sitten kantattu istutusalue. Katettu omenapuun alusta, johon aion ensi keväänä istuttaa ahomansikkaa. Alinna  kuva alueesta, jonka katoin viime vuonna alkukesästä ja istutin kasvit syksyllä.  Se on jo nyt hyvin rehevä:)

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Kosmoskukka

Tämän kesän kukkaloisto on ollut hienoa...ja nopeaa! Kuivuus on kyllä vaivannut kovasti, joten jotkut kasvit menettivät osan kukkinnastaan :(. Pitkä kuuma kesä aiheutti myös sen, että huomasin tarvitsevani lisää loppukesän kukkijoita. Sipulikukka tilaus on jo tehty:)

Yksi ilon aihe tänä kesänä on kyllä puutarhassa ollut ylitse muiden: Kosmoskukka, Cosmos Bipinnatus. Kylvin viime kesänä keräämiäni siemeniä  suoraan maahan keväällä. Etupäässä aukkopaikkoihin, joita perennat eivät vielä ole täyttäneet. Näin säästyn rikkakasvien kitkennältä:). Kukinta on ollut huimaa. Parhaimmillaan ne ovat minua pidempiä ( 165 cm). Kun  olen leikannut niitä myös maljakkoon, huomasin, että kukkaset haaroittuvat ja kukkivat entistä innokkaammin. Kuivuus ei ole vaivannut lainkaan. Ensi vuonna aion esikasvattaa osan, niin saan aiemman kukinnan.

Oman siemenkantani olen saanut entiseltä naapuriltani ja kanta on ollut heillä ainakin 50-luvulta. Kosmoskukka on kotoisin Mexikosta.....miten lie kulkeutunut iso-äideillemme tänne pohjoiseen.  Itse jaan siemeniä eteenpäin ja toivon, että nämä vahvat maatiais kesäkukat leviävät mahdollisimman laajalle:)

tiistai 10. elokuuta 2010

Sadekuuroja

Heinäkuu oli niin uskomaton, intiaanikesä! Kesä(siis tähän asti), joka muistetaan kuumuudesta ja ainakin osassa suomea, kuten meillä kuivuudesta. Minä muistan tämän kesän myös siitä, että ihana Poikaseni löysi elämänsä naisen ja kihlasi tämän:). Muistan myös sen, etten ole koskaan tarvinnut niin vähän vaatteita ja uinut koskaan niin paljon. Siitä myös, että olen ollut kotona koko ajan, sairauden vuoksi, mutta kuitenkin. Olen saanut nauttia kesästä rauhassa ja hartaasti. Hidas elämä on oikein antoisaa silloin, kun ei ole kipuja.....
Toissa yönä oli ukkosta täällä, muttei mitään vaurioita nytkään, onneksi! Monella tutulla on ainakin piha mennyt uuteen uskoon. Onneksi ihmisille ei käynyt kuinkaan:). Tänään on tullut jo neljä kuurosadetta ja se on tuntunut hyvältä, varsinkin luontoa ajatellen. Kukinta on ollut nopeaa ja tuntuu, ettei oikein ole mitään, mikä vielä kukkisi loppukesästä, paitsi kanadanpiiskut. Jos kesät lämpenevät....pitää miettiä myöhäisiä kukkijoita lisää, ehkäpä erilaisia liljoja:)