Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. heinäkuuta 2017

SINISIÄ UNELMIA

Viileän alkukesän ansiosta monet kasvit ovat kyllä yllättäneet, tai viileydestä oletan johtuvan. Olin vähällä kitkeä ohdakkeen näköiset ruusukkeet kesäkuun alussa, mutta onneksi jäin epäröimään ja tässä tulos, kollaasissa vasemmalla ylhäällä tarhasinivaleunikko Meconopsis betonifolia ja muut ovat sinivaleunikko Meconopsis prattiista. Kylvin siemenet yli neljä vuotta sitten. Itivät hyvin ja syksyllä istutin maahan. Sen jälkeen en muista nähneeni jälkeäkään heistä, paisi kun alkoivat kukkia. Kukkia onkin runsaasti pitkässä varressa. Ah ihanuutta ja onnea!


Muutakin hienoa kukintaa löytyy. Pensasruusut kärsivät kahdesta edellisestä talvesta, mutta näyttävät nyt ottavan kaiken takaisin. Kukinta on valtavaa. Erityisesti ilahduttaa Red Nellyn kukinta. Sen istutin yli kahdeksan vuotta sitten tyttäreni muistoksi.



Kuviani on tänä kesänä esillä Mikkelin Valokuvakeskuksessa Koti Mikkelissä näyttelyssä. Red Nellystäkin löytyy kuva. Näyttely on avoinna 18.8.2017 saakka. Tervetuloa!


tiistai 5. huhtikuuta 2016

KEVÄT SAAPUI SIILINPIHALLE

Upeiden hiihtokelien jälkeen tupsahti kevät nopeasti pihaan. Lumet sulavat hurjaa vauhtia, mutta routa on paksu tänä vuonna. Siksi vielä aremmat havut ovat huputettuja. Kevätpuuhat aloitin taas talventörröttäjien raivauksella ja omenapuiden ja pensaiden leikkauksella.

Orvokki näyttää, mitä pitää leikata! Vanhat omenapuut ovat olleet huonolla hoidolla, joten  nyt on tarkoitus usean vuoden aikana leikata niitä ilmavimmiksi. Pari suurta varjostavaa oksa pois, samoin pystysuorat vesiversot.

Rönttäinen vaikutelma vielä jonkin aikaa...

Osa talventörröttäjistä katkottu ja siperianhernepuukin leikattu. Lumet sulivat vuorokaudessa hurjasti.

Vihertää jo :)
Keijupuutarhan rodoissa on paljon nuppuja, joten  hieno kukinta tulossa :)

Ensimmäiset kevään kukkijat saavat sydämen sykkyrälle. Ne ilahduttavat talven jälkeen kovasti. Kamera on ollut taas kovassa käytössä ja kuvaaja hankalissa asennoissa, pitkin pituuttaan välillä maassa, että on saanut mieleisiään kuvia pikkuruisista ihanuuksista :)

Kevään ensimmäiset ovat aina Keijupuutarhan Cream Beauty- krookukset. Pienet hurmaavat valon lähteet muuten värittömässä puutarhassa.




Muutakin kiinnostavaa löytyy jo kuten pensaista ensimmäisenä kukkivan näsiän pullistuneet nuput. Kiinanlumikärhön siemenkodat ovat edelleen hurmaavia. Joka päivä jotain uutta ilmestyy maasta. Tete-narsissit ovat ilahduttaneet jo pääsiäisestä asti vanhoissa astioissa. Yhden uuden kattilankin sain kokelmiini! Lämpimät kiitokset :). Voi tätä kevään  ihmettä!






maanantai 2. maaliskuuta 2015

KUVAKIRJAT

Muutama vuosi sitten aloin kuvata puutarhaa innokkaasti. Ensin tarkoitus oli dokumentoida kasvit, siis, että tietäsin, mitä mihinkin olen istuttanut. Ei nimittäin ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa kun kitkin jonkin ihanuuden pois rikkakasvina. Kasvitietämys on onneksi hieman lisääntynyt ja samoin kuvaustaidot :). Taiteen tekemisen välineenä kamera on myös mainio. Innostuin kuvaamisesta lisää sitä mukaa kun käsien hienomotoriikka huononi ja maalaaminen ja piirtäminen vaikeutui.

Neljältä edelliseltä vuodelta kuvakirjat puutarhan tapahtumista ja kasveista.

Kuvakirjoja innostuin samalla tekemään, ensin puutarhasta ja pikkuhiljaa mm. lomamatkoista. Kahdeksas kirja tuli juuri postista. Alkuinnostuksen jälkeen tuli pieni pettymys: kuvat ovat kauttaaltaan tummempia ja osin kellertävämpiä kuin omalla näytölläni ( kalibroitu). Otin yhteyttä Ifoloriin ja selvisi, että ohjelmassa on automaattinen kuvien korjailu! Plääh! Haluan itse korjata kuvani sellaisiksi kuin haluan. Automatiikka ei voi hoitaa tällaista. Sain asiallista palautetta ja neuvot, miten automaattisen korjailun saa pois päältä ohjelmasta. Kirja lähtee takaisin ja toivon mukaan saan uuden kirjan, jonka kuvat ovat juuri sellaisia kuin haluan. Teetän nimittäin vielä kortteja ja ehkä julisteitakin kesän tapahtumia varten.

Tämä aukeama ei ollut pahimmasta päästä, mutta keltaisuutta on kuitenkin liikaa.

Kuvakirjaan on helppo ladata erikokoisia kuvia ja väliin myös tekstejä.

Sain mahdutettua vuoden 2014 kirjan 72:een sivuun yli 350 kuvaa!