PENSASRUUSUT I

Karjalanruusu, Rosa acicularis, on yleinen pohjoisella pallonpuoliskolla havumetsävyöhykkeellä esiintyvä pensasruusu. Se kukkii ensimmäisenä ruusuista kesäkuussa ja kasvaa n. 1,5 m korkeaksi. Tekee runsaasti juurivesoja. Syysväritys on kelta-puna-violetti ja pitkulaiset punaiset kiulukat ovat koristeelliset talvella valkoista lunta vasten.

Minulla on ollut tapana näin talvella koota muistiin erilaisia tärkeitä asioita kasveista. Puutarhassa kun ei vielä pääse muuta tekemään kuin lumitöitä. Siemenkasvatustakin aloittelen vasta hieman  myöhemmin. Viime talvena kerroin perinteisistä perennoista ja silloin jo taisin mainita pensasruusut.

Puutarhassani on ollut jo ennen minun tuloani tänne useita erilaisia pensasruusuja, lähinnä luonnonruusuja eli villiruusuja ja tietysti juhannusruusua. Villiruusujen kestävyydestä kertoo se, että ne saattavat säilyä vuosikymmeniä hoitamattomina. Tosin varsinkin juolavehnän kitkeminen juuristoalueelta saa ruusupensaat aivan uskomattomaan kukoistukseen :). Pensasruusujen hoitaminen on helppoa. Keväisin leikkaan vain kuivuneet tai muuten ränsistyneet oksat pois ja kitken juuristoaluetta. En lannoita muuten kuin kasaamalla juurille nurmikon leikkuujätettä tai keväisin ja syksyisin haravoimiani lehtiä. Runsaasti juurivesoja tekevät pensasruusut vaativat vahtimista. Tekevät uskomattoman pitkiin matkoihin vesoja, jos silmä valttää;) Niiden poistaminen tai istutusten rajaaminen on tärkeää, ettei ihan viidakkoa pääse syntymään.....ellei niin halua;)

Villiruusujen nimeäminen on tosi vaikeaa, kuten monien muidenkin pensasruusujen, koska niitä on  niin valtavasti erilaisia, mutta kuitenkin kovasti toisiaan muistuttavia. Hyvä hakuteos on Pirjo Raution Suomen ruusut ja Ruususeuran sivuilta löytyy myös hyvää tietoa. Alan harrastajien netti-palstoilla kuten Klorofyllissä voi myös kysellä ruusujensa tunnistamista.

Nukkeruusu, Rosa nitida, on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se kasvaa n. 80 cm korkeaksi pensaaksi ja kukkii kesä-heinäkuun vaihteessa. Kukat ovat pienet hennon vaaleanpunaiset. Syysväritys on kauneimpia pensasruusuilla. Voimakkaan punaisen sävyt sykähdyttävät ruska-aikaan.

Punalehtiruusu, Rosa glauca, on kaunis sinertävälehtinen pesas. Se voi kasvaa jopa kolmimetriseksi leveälatvuksiseksi pensaaksi. Juurivesoja se ei muodosta. Kesäkuussa kukkivan pensaan kukat ovat pienehköt, mutta todella kauniit. Kukkia on yleensä runsaasti.

TALVEN JA KESÄN VALOA III

Martan päivystyspaikka talvella. Sitruunapelargoni sinnittelee kevättä kohti.

Tärkein oli unohtua liittyen puutarhaan. Ei nyt niinkään tähän valoteemaan, mutta kyllä tässäkin näkyy valon vaikutus dramaattisesti. Tärkein apulaiseni, Martta- kissa maastoutuu hyvin ajoittain väriensä ansiosta. Välillä tuntuu, että sen mustavalkoinen olemus pomppa maisemasta talvella.  Se kyllä näyttää etsivän suojaisia reittejä, ettei joutuisi isompiensa saaliiksi, kuten ilveksen. Viime talvena se oli lähellä, koska ilves saalisti myöskin pihapiirissämme. Siitä taitaa johtua, ettei nyt ole ollut jäniksiä lainkaan. Ainoastaan Martan jälkiä näkyy pihapiirissä.

Martta nauttii lumisateesta.

Martta maastoutuu harjaneilikoiden ja tarhatyräkin lomaan.

Kesällä Martalla riittää metsästettävää, varsinkin myyriä. Suojaavaa kasvustoa on runsaasti. Martta osaa tosi hienosti kulkea hentojenkin kasvien joukossa. Harvoin se katkoo mitään. Kun se osaisi vielä metsästää vesimyyriä! Niille se ei valitettavasti mahda mitään:(

TALVEN JA KESÄN VALOA II

Tänään

Elokuussa 2010

Tänään

Heinäkuu 2011

Tänään

Kesäkuussa 2011

Lunta tulee nyt siihen tahtiin, että maisema kuorruttuu aina vain hienommaksi. Kesää väreineen ja valoineen kaipaan kyllä hirveästi, siksi päätin jatkaa tätä kesä-talvi kuvaparien esittelyä. Kesäkuvista tulee niin hyvä mieli, kun päivä pitenee koko ajan ja kevät ja kesä lähenevät:)

TALVEN JA KESÄN VALOA

Olen tainnut täällä hihkua valosta aika usein. Joko sen puutteesta tai sitten sen ilmestymisestä jälleen.
On varmasti tullut selväksi, miten tärkeää valo ja aurinko minulle ovat. Siitähän oli jo tarinaa edellisessä postauksessa.

Tänään tehdessäni lumitöitä pihalla ja vielä rannallakin, jäin miettimään sitä, miten valo onkaan erilaista eri vuodenaikoina. Talven valoon liittyy aina lumi. Jos sitä ei ole niin tuntuu erityisen pimeältä ja kurjalta kuten viime vuoden lopulla. Kun lunta vihdoin tuli, se kirkasti kaiken. Hieman ajoittain pilkistävä aurinko saa koko maiseman kimaltamaan huikean kirkkaana. No, ei muuta kuin aurinkolasit esiin! Sitten voi tietysti hieman valittaa, kun on niin hiivatin kirkasta;)

Kesällä on niin hurjasti värien yltäkylläisyyttä, että aurinko saa ajoittain kaiken näyttämään suorastaan räikeältä! Ja taas tarvitaan aurinkolaseja;) Osaisinkohan ollenkaan samalla tavalla haltioitua valosta, väreistä, kaikesta luonnossa, jos meillä ei olisi näin valtavia eroja eri vuodenaikoina.....

Tänään

Kesäkuun lopulla

Tänään

Elokuussa

Tänään

Elokuussa

Kuviin päätin ottaa nämä rajuimmat erot eli talven ja kesän. Kesää on kyllä ikävä!

Tässä on sitä kauneinta kesävaloa! Arvatkaapa, mikä tämä on?

TALVIUNEN LOPPU

Tänään se sitten tapahtui! Heräsin! Oikeasti olen niin valosta riippuvainen, että koen syksyn ja loppuvuoden todellakin nukkuvani:( Siili on sieluni eläin ja olemme samanlaisia talviunen suhteen. Ei oikein irtoa mikään. En saa aikaiseksikaan mitään. Ei oikein mikään huvitakaan. Eikä mitään ainakaan näe tältä pimeydeltä ;). Liikkuminenkin on niin kankeaa joulusyöpöttelyn jälkeen. No, ei elämä ihan noin kauheaa ole, enkä masentunutkaan ole, mutta minä nyt taidan tarvita tätä lepokautta jaksaakseni taas innostua auringon myötä!

Huikea auringon nousu ja reipas pakkanen ( -13 ) saivat minut heräämään ja lähtemään ulos! Lenkille ja kuvaamaan ihmeellisen näköistä luontoa, joka oli saanut puhtaan valkoisen kunnollisen kuorrutuksen, vihdoin! Järven jäälle en kuitenkaan uskaltanut, koska se on varmasti heikko. Kiinnostavia jälkiä siellä olisi ollut....ahma, ehkä?

Aamulla aikaisin maisema sisältä kuvattuna

Keiju seuraa tapahtumia

Puolison tekemä portti

Valamonruusun kiulukat

Punakoison marjoja

Toinen portti, joka on tehty vanhoista siltarummuista ja metallista

Lehtoängelmä

Hienoja yksityiskohtia lumitähtien tekemänä

Puutarhakin näyttää taas kinnostavalta, kun kaikki romppeet ja risukot ovat piilossa lumen alla. Voi kuinka sininen taivas onkaan!

SINISIÄ HETKIÄ

Vuoden vaihde on tuonut joitakin ilahduttavia värikylläisiä ilmiöitä taivaalle ja maahankin. Hassua, mutta lumikin tuntuu värikkäältä kaiken harmauden ja loskan jälkeen. Sininen hetki on se, jolloin pitäisi aina olla kamera valmiina. Hetki on niin lyhyt ja väri niin intensiivinen ......

Joulukuusi ja muut koristeet ovat vielä paikoillaan.

Kaunis lumipeite valaisee maisemaa, mutta järvi on harmaa, koska jäälle suli paljon vettä.

Keijukainen odottaa sinisen hetken saapumista. Pieni aavistus jo on...

Sisällä on vielä joulutunnelmaa ja koko perhe koolla, siis kodikas tunnelma kaikin puolin. Nyt ollaan vaan ja rentoudutaan jutustelun, kirjojen ja hyvän ruoan parissa. Uunista alkaa levitä ihana hirvipaistin tuoksu. Tänään syödään vielä yhdessä, huomenna osa nuorista lähtee taas tahoilleen.