ELOKUUTA IHMETELLESSÄ

Kesä pyörähti elokuulle ja ainainen kesän lopun haikea fiilis hiipii pintaan. Ei voi mitään, varsinkaan sateisena päivänä kuten tänään. Kyllä tästä taas toipuu kunhan pistää kädet multaan. Syyskesän siirtojuoksutus alkaa nimittäin pikkuhiljaa :) Perhosten saapuminen on myös yksi merkki kesän loppumisesta. Niitä on kiva seurata ja miettiä mitä uusia perhoskasveja vielä löytyisi.
Ensin aion kuitenkin tutustua viikonloppuna muiden puutarhoihin. Valtakunnallinen Avoimet puutarhat- tapahtuma on nimittäin sunnuntaina ja ensimmäistä kertaa en itse avaa Siilinpihaa vieraille vaan nautin vapaasta ja toisten puutarhoista.

Neitoperhoset ovat löytäneet mainion lentokentaän sinipallo-ohdakkeista.

Tässä muutamia neitosia.

Kuvassa keskeltä vähän oikealle sinipallo-ohdakkeita, jotka kasvavat valtavan korkeiksi, yli kaksi metrisiksi. Vasemmalla nukula.

Puutarhassa käy nyt melkoinen kuhina: perhoset, kimalaiset, kukkakärpäset ym. nautiskelevat monista ihanista kasveista, joita olen lisännyt vuosi vuodelta. Hyviä "perhosmagneetteja" ovat sinipallo-ohdakkeen lisäksi mm. sinipiikkiputki, punalatva, nauhukset, mintut, dorianvillakko, auringontähti, nukula.

Mirrinminttu ja koreakärsämö

Dorianvillakko

Väriminttu

Daaliakin kiinnostaa ainakin sitruunaperhosta.

Puutarha-apulaiseni Orvokki on ollut melko kiireinen koko kesän. Pyörähtänyt välillä syömässä, jos ei ole myyriä saattunut saamaan saaliiksi, nukkunut hetken sohvan nurkassa, vaatinut rapsutuksia ja punkkitarkastuksia. Tosin kiipeileminen ja esiintyminen isäntäväelle ja vieraille välillä rasittaa, joten unet saattavat sitten venyä pidemmiksi.

Tämäkö muka pöytä? Sisällä Orvokki tietää, ettei pöydälle mennä, mutta...

Nyt on ihana ja tarpeeksi iso puu teroittaa kynsiä.

Päikkärit Laulavan lohikäärmeen kanssa.

Omenapuu taipuu omenien painosta, ei Orvokin.

Loppukesän haikeutta lisää sekin, että kohta menee ruis nurin. Koko alkukesä on nautittu huikean kauniista ruispellosta. Se elää niin hienosti valon mukaan ja tässä pellossa viihyvät ruiskaunokit ja sauniot!Saunapolku on niin ihana!

Heinäkuinen ruispelto.

Saunapolku rantaan.

`Tikkala`- daaliat ruispellon laidassa.

HÄMÄRÄN HYSSYÄ

Enpä ole tainnut yhtenäkään syksynä olla niin laiska päivittämään blogia kuin nyt. Aika on hurahtanut käsistä, pimeys on pistänyt käpertymään talviunille kuten siili. Voi olla, että tärkeääkin hieman rauhoittua ja levätä. Puutarhailu on niin rankkaa ja intensiivistä kesäkauden, että lepokin on paikallaan välillä. Joulun yli kun pääsee, niin jo alkaa valon myötä uusien suunnitelmien tekeminen ja siemenpussien rapistelu ;) Olen minä nyt jotain tehnyt: maalannut, valokuvannut, käynyt elokuvissa ja teatterissa, tavannut ystäviäni ja syönyt suklaata. Tuon viimeisen vaikutukset ovat henkisesti hyviä, mutta fyysisesti arveluttavia, joten odotan innolla lunta ja hiihtämistä!

Tässä hieman kuvia vaihtelevasta, mutta melko lumettomasta syksystä:

Tänä aamuna oli vanha taivas hetken näkyvissä :)

Teeret ilmestyivät pari viikkoa sitten rantakoivuihin.

Puutarha on ajoittain ollut kuurainen, mutta lunta on ollut vain pari kertaa hetken.

Sisällä on ollut kivoja ylläreitä, vaikken olekaan mikään sisäkukkien kasvattaja. Kasvatin  puutarhassa kesällä kärsimyskukkaa, joka kukki ulkona upeasti ja kun siirsin sen ruukkuun sisälle, se jatkoi kukintaa iloisesti :). Sitruunapelargoni taas on reuhahtanut niin suureksi, ettei sille oikein tahdo löytyä paikkaa. Pakko kai hieman leikata...

Koko syksy, varsinkin marraskuu, on ollut valoton ja pimeä. Lokakuun puolella oli muutama ihana aurinkoinen päivä. Silloin tuli kierreltyä kameran kanssa puutarhassa. Vielä löytyi jotain kukkivaakin  ja marraskuussakin ainakin orvokit sinnittelevät :)

Syyssahramit ovat tosi suloisia harmauden keskellä :)

Tämä hauska orvokki sinnittelee koviinpakkasiin asti.

Kejunkukan lehdet saavat sievän värityksen syksyn mittaan.

Nyt vietetään puutarhakissa Orvokin kanssa laatuaikaa sisällä :)

SYYSKUU MENI JO, MELKEIN....

Oho! Huomasin, että on syyskuun viimeinen päivä, enkä ole tehnyt yhtään päivitystä tässä kuussa. Kiirettä on siis pitänyt muilla elämän saroilla. Kivaa kyllä, hieno sadon määrä niin tyrneissä, viinirypäleissä kuin vihannesmaaltakin. Viinirypäleitä on syöty nyt pari viikkoa. Zilga on hyvää sellaisenaan, mutta Sweet Summer on enemmänkin mehuihin tai hilloihin sopivaa kirpeytensä ja isojen siementen takia. Etsiskelin hyvää ohjetta hilloon ja löysin :

KREETALAINEN RYPÄLEHILLO

2 kiloa viinirypäleitä, mielellään pieniä
1 kg (hillo)sokeria tai 2 pkt hillo-marmeladisokeria
2 sitruunan mehua ja raastettu kuori
2 tuoksupelargonian latvakärkeä tai nuorta lehteä
Pese rypäleet ja irrota ne tertusta. Lisää noin 2 dl vettä ja kiehauta.
Sekoita joukkoon sitruunoiden mehu ja raastettu kuori sekä hillosokeri. Keitä noin 10 minuuttia. Lisää tuoksupelargonian lehdet ja sammuta levy. Purkita kun hillo hiukan jäähtynyt.
Jos käytät tavallista sokeria, menee hiljaisella tulella keittämiseen noin kaksi tuntia. Milloin sokeri hyytyy? Tee koe: nosta kauhalla tippa lientä lautaselle, kallista sitä. Jos liemi on raskaasti valuvaa, on hillo valmista. Kuori hillo. Lisää kuumaan kattilaan vielä tuoksupelargonian lehdet muutamaksi minuutiksi, sekoita hyvin. Purkita kun hiukan jäähtynyt.
Jos käytät hillo-marmeladisokeria, menee sitä noin paketti rypälekiloa kohti.
Voit tehdä hilloin myös suoraan rusinoista. Liota niitä ensin muutama tunti ja mittaa sitten paino (vesi+rusinat). Sokeria tarvitaan siitä puolet.

http://www.kreetanmaku.fi/rypalehillo/

Itse muuntelin ohjetta sen verran, että siivilöin siemenet pois ja laitoin sokeria vain puolet ja pakastin hillon.
Siitä kiva myös, että pystyin käyttämään omaa tuoksupelargonia mausteena :)

Viinikärhö `I am Happy`

Vanha tumma daalia

Punahattu

`Turun tori`daalia

Konnanyrtti

`Bishops Dover`daalia

Kukintaa on vielä yllättävän paljon koska meillä ei ole ollut vielä yöpakkasia. Daaliat ovat niin hienoja, tosin osa alkaa olla maanpeitekasveja kovien tuulien takia. Ensi yöstä on ennustettu kylmää, joten katsotaan, vieläkö saa nauttia näistä hienoista kukkasista. Siirrän daalian juurakot varastoon sitten kun varret ovat paleltuneet. Nyt on ollut hienoja ilmoja puuhata pihassa, varsinkin eilen oli yksi syksyn kauneimmista päivistä. Kanttasin istutusalueiden reunoja ja välillä pidin taukoa majassa Orvokki sylissäni. Kissan turkki ihan poltti käsiä, niin lämmintä oli auringossa :)

Orvokki :)

Viime syksynä tehty kiveys, jonka koloissa mm. keijunkukat viihtyvät.

Spiraali syksyllä

Vanhat omenapuut luovat kauniita varjoja.

Maja näyttää nyt tältä :)

Kiveyksiä on tullut lisää. Siilikuusikin pääsee oikeuksiinsa.

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta.

KEVÄTHUUMAA

Puutarhailijaksi hurahtanut on ollut vaikeuksissa tänä vuonna! Lepokautta kun ei ole ollut eikä taida tulla kuin vasta ensi vuonna. Mitenkähän sitä jaksaa kaiken tämän? Hyvin, veikkaisin :). Syksyn pimeys ja harmaus kääntyi vuoden vaihteen jälkeen pikkuruiseksi talveksi ja pian jo kevääksi. Ilmeisesti leudoin ja lumettomin talvi 30 vuoteen. Pihapuuhia on pystynyt tekemään koko talven. Itselleni tämä on sopinut hyvin, tunnen olevani elossa ja virkeä kun saan puuhata pihalla. Olen rakentanut majaa, raivannut talventörröttäjät jo aikaa sitten, kärrännyt hevonkakkaa perennoille ja levittänyt puuntuhkaa sinne sun tänne.

Ensimmäisen leskenlehden bongasin 27.03, ensimmäiset krookukset avautuivat eilen, kiurunkannuksessa on isoja nuppuja ja monenlaisia piippoja nousee jo maasta. Oi, ihana kevät!

Majanrakennus on  miulle kuin paluuta lapsuuteen, jolloin kevään ensimmäisten puroläträysleikkien jälkeen aloitettiin aina majan rakentaminen :). Materiaalit olivat silloin risuja, oksia, kiviä ym. mitä nyt luonnosta löytyi. Sekään ei ole paljon muuttunut. Kierrätysmateriaaleista tämäkin maja rakentuu: Patjojen puretut joustinosat seininä, vanhoja pihalaattoja, purettuja tiilenpaloja ja pellolta löytyneitä kiviä `lattiana`. Että on ollut kivaa! Kunhan maa sulaa istutan pari köynnöstä kiipeilemään seiniksi ja kivien koloihin kivikkokasveja. Sitten siirrän penkin sinne ja istuskelemme aviomiehen kanssa kauniina kesäiltoina ihailemassa kättemme töitä ;)

Tästä majanrakennus lähti: suodatinkangas alle, hiekkaa ja sitten laattoja ja kiviä latomaan. Verkot sidoin toisiinsa rautalangalla. Kunhan maa sulaa, niin tukikepit laitetaan vielä paikoilleen pitämään maja kuosissa :)

Navetasta puretut tiilenpalat ovat erityisen kauniita, miusta. Kivikkokasveja vielä sitomaan kivet paikoilleen, niin hyvä tulee!

SPIRAALI

Spiraalin reunoilla kasvaa sinisiä, liiloja ja valkoisia kukkia

Spiraalin ja lemmikkien keskellä sininen lasipallo, Fengshuita sekin

Spiraali ensimmäisenä kesänä heinäkuussa

Spiraalin suunnittelu ja rakentaminen lähti Fengshui-kurssilta. Huomasin, että puutarhamme veden alueella ei oikeasti ole vettä lainkaan. Asia piti jotenkin korjata. Fengshui antaa onneksi monenlaisia mahdollisuuksia korjata tällaista. Ei ole pakko kääntää taloa toiseen asentoon, kuten puoliso epäili aloittaessani kurssia ;) Veden voi tuoda sinisen värin, aaltoilevien muotojen, lasin ym. muodossa kyseiselle alueelle. Siinä oli aika ongelmallinen kohta, jota olin jo muokannut uuteen uskoon kattamalla marjapensaiden välit ja istuttamalla niihin monenlaisia kasveja. Keskelle jäi kuitenkin pieni pyöreä nurmikkoalue, joka oli hankalaa ajaa leikkurilla. Päätin tehdä siihen vedenpyörteen eli spiraalin muotoisen alueen.

Istutusalueen katoin sanomalehdillä ja pahveilla

Katteen päälle multaa

Kaivoin spiraalikäytävän paikalta pois nurmikon ja multaa n. 20 cm paksuudelta

Melkoinen homma, kun kiviäkin nousi paljon. Konevoimaa olisi ollut tarjolla, jos olisin malttanut odottaa viikon. En malttanut, joten kärsin kipuja, mutta sain kuin sainkin käytävän kaivettua :)

Käytävä täytettiin hiekalla

Käytävän pohja täytetty ja tasattu

Tässä vaiheessa syksyllä 2011 ajattelin, että loppu homma saa jäädä kevääseen, mutta talvi ei tullutkaan. Lämpimiä säitä riitti ja riitti, joten eihän sitä voinut olla hyödyntämättä, varsinkin kun keväällä on niin paljon muuta puuhaa puutarhassa :)Aloin siis kantaa sopivia kiviä ja latoa käytävää...

Luonnonkivien latominen on aika hidasta

Lopulta koko spiraali oli katettu kivillä

Marraskuu oli jo käsillä ja tähän loppui projekti vuonna 2011. Paitsi, että istutin vielä hurjan määrän kukkasipuleita istutusalueelle kaivamalla reikiä katteeseen. Olisin niiiiin halunnut tämän valmiiksi, mutta uskoin aviomiestä, että talvi painaa kivet ja hiekan tiukkaan ja keväällä on helppo vielä korjailla ennen betoninvalua kivien koloihin. Jäin malttamattomana odottamaan kevättä!

Kukkasipulit koristivat heti keväällä muuten vielä kekseneräistä spiraalia

 Viimeistelyvaihe saatiin sitten ilmojen lämmettyä käyntiin. Betonia kivien väleihin, jolloin käytävästä tulee kestävä ja rikkakasvitkaan eivät pääse mellastamaan. Sateisen kesän kiva yllätys oli, että sammalta alkoi hieman muodostua sinne tänne. Se sopii minulle mainiosti!

Monivuotisten kasvien lisäksi ensimmäisenä kesänä käytin istutuksissa yksivuotisia kasveja täyttämään aukkopaikkoja

Ripaus valkoista raikastaa. Kiva yllätys oli tämä kellohyasintti, josta oli iloa moneksi viikoksi :)

 Loppukesällä 2012 spiraali oli runsaan ja rehevän näköinen, kiitos sateisen kesän. Syksyllä istutin kesäkukkien tilalle ja sinisen mirrinmintun lisäksi valkoista mirrinminttua, siniliiloja akileijoja, esikkoja, orvokkeja, katkeroja ym. Keväällä olin istuttanut siihen jo monia sinisiä ja valkoisia kasveja. Erityisesti tarhajuoru viihtyi uudessa paikassa mainiosti :)

Tarhajuoru on voimakkaan sininen ja kukkii koko kesän. Siitä löytyy myös valkoisena ja liilana