TUOKSUVA YLENPALTTINEN PUUTARHA

Nyt kukkivat juhannusruusut, syreenit, illakot, sarviorvokit ja keltapäivänliljassakin jo ensimmäiset kukkaset avoinna. Kaikissa edellä mainituissa on upea tuoksu!  Yhtäaikaa kukkiessaan tuoksut ovat lähes ylivoimaisia tällaiselle tuoksuyliherkälle kuten minä.  Mutta silti niin ihanaa ja runsasta! Lämpöä ja kosteutta on riittänyt kylmistä pyrähdyksistä huolimatta, siksi kaikki kasvaa hurjaa vauhtia. Nyt on sadepäivä, joten maltoin istahtaa koneen ääreen kuvia ja tekstejä rustailemaan :)

Juhannusruusut ovat niin tavallisia, mutta joka vuosi ne saavat haukkomaan henkeä kauneudellaan ja tuoksullaan.

Idänunikot ovat perinneperennoja, tavallisia ja kestäviä, upeita kukkiessaan. Väriterapiaa!

Valkoinen tuoksuva sarviorvokki on yksi lempikasveistani. Kukkii koko kesän :)

 

Keijupuutarha ilta-auringossa

Akileijoja on myös runsaasti kukassa. Tässä yksi hauskimmista `Winky dinky double red`, jonka olen kasvattanut siemenistä.

Neilikkaruusun kukkaset ovat somia.

Rinnepuutarha ilta-auringon kultaamana.

Majaprojektikin on jo valmis ja verkkokehikossa kukkii ensimmäinen kärhö :)

HARJANEILIKKA

Martta piiloutuu harjaneilikoiden ja tarhatyräkkien taakse :)

Maatiainen ry on valinnut tämän vuoden maatiaskasviksi harjaneilikan, Dianthus barbatus. Hieno valinta minun mielestäni. Puutarhassani niitä vaeltelee vähän joka puolella ja hyvä niin. Ovat niin ihastuttavia värikirjossaan ja kestävyydessään. Ensimmäiset harjaneilikkani kasvatin siemenistä muutamia vuosia sitten. Vaikka kasvi on kaksivuotinen, niin sen hyvä kylväytyvyys takaa iloisen kukinnat vuodesta toiseen. Jos haluaa istutuksia, joissa kasvit ovat säntillisissä ryhmissä, niin harjaneilikka ei sovi. Ne nimittäin kylväytyvät ihan minne haluavat. Minulle tämä sopii, koska villiys ja yllätyksellisyys puutarhassa viehättävät :)

 

Harjaneilikan historiaa on tiedossa yli 900 vuoden taakse, luostarien puutarhoihin. Luostareista harjaneilikka levisi pikkuhiljaa Europpaan ja jo 1700-luvulla Suomeen. Sen kestävyydesta kertoo paljon se, että jo kauan autioina ja hoitamattomina olleissa pihapiireissä voi olla  upeita harjaneilikan kasvustoja vuodesta toiseen.

Kuten kuvista näkyy, harjaneilikoissa on runsaasti värejä ja variaatioita. Kuvissa olevien lisäksi puutarhastani löytyy puhtaan valkoisia ja tumman punaisia harjaneilikoita. Syksyllä kylvin lähes  mustan harjaneilikan siemeniä, mutta niiden kukintaa voi odottaa vasta  yli vuoden päästä kesällä.

http://www.maatiainen.fi/index.html

PERINTEISET PUUTARHAKASVIT: LILA

Illakot kukkivat juuri nyt ja tuoksuvat huumavasti.

Pitkän hellejakson jälkeen tuli sitten sadekausi! Luonto kyllä kaipasi jo vettä kovasti, joten hyvä niin....viileää vain on , +11. Koska harmaana ja sateisena päivänä ei oikein huvita tehdä ulkona mitään,  ajattelin täydentää tämän sarjani loppuun. Tosin nythän olisi kasvien kannalta paras ilma istuttaa! Muutama pensas, kärhö ja perenna odottelee sitä, että minua huvittaa taas ;). Ehkäpä huomenna....

Illakko

Verikurjenpolvi

Lehtoängelmä

Jalokallioinen

Syysasteri

Lila ja violetti ovat hienoja värejä puutarhassa ja sopivat yllättävän hyvin monien muiden värien rinnalle. Minä kun aina "maalaan" puutarhassa myös kasvien väreillä :). Erityisesti vaalenvihreä lehtiset kasvit ja lila ovat yhdistelmänä huikean kaunis. Vihreää tietysti löytyy joka kasvista, mutta kylläpä sävyjä on paljon!

Ylinnä oleva illakko kukkii juuri nyt. Siinä on myös tummempi violetti  ja valkoinen versio olemassa. Illakko siementää ja leviää helposti, muttei ole hankala. Se sopii hyvin varjoisiin paikkoihin ja tuoksuu aivan ihanalta illalla:) Kukinta sattuu yhtä aikaa syreenien kanssa ja väritkin sointuvat hienosti . Tuoksut myös sekoittuvat, mutta ei haittaa:)
Verikurjenpolvessa on myös ainakin kolmea väriä olemassa. Lilan lisäksi minulla on myös vaalenpunaista ja valkoista. Osassa maata verikurjenpolvi kasvaa  luonnonvaraisena. Se viihtyy hyvin auringossa ja kuivassakin paikassa, joten sen kasvattaminen on helppoa.
Lehtoängelmä on myös alunperin luonnonvarainen, uhanalainen ja siksi rauhoitettu.  Se on akilleijamainen lehdistöltään,  melko korkeaksi kasvava  perenna. Sen väri on vaalenpunaisen ja lilan väliltä, mutta otin sen mukaan nyt tähän lila-osastoon.
Jalokallioinen on yksi monista suosikeistani:). Se on tuttu jo lapsuuden kotini puutarhasta. Kukkii pitkään ja runsaasti. Ainoa huono puoli on sen hennot varret, joten se kaipaa tukea pysyäkseen kauniisti pystyssä, ainakin tällaisella tuulisella paikalla.
Syysasterin lila on hyvin inteensiivinen ja voimakas. Se on hieno loppukesän kukkija, eikä säikähdä ensimmäisiä pakkasiakaan. Tämän kyseisen asterin alun olen saanut anopiltani, joka juuri menehtyi 86-vuotiaana. Häneltä ovat peräisin monet muutkin kasvit, joita minulla on. Hänen muistonsa säilyy mm. näissä ihanissa vanhanajan perennoissa, joita lämmöllä yritän vaalia:)

PERINTEISET PUUTARHAKASVIT: ORANSSI

Tiikerinlilja

Ruskolilja

Rusopäivänlilja

Siperianunikko

Idänunikko

Marhanlilja

Tulikellukka

Sain juuri leikattua nurmikot ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Loput perunatkin menivät tänään maahan.....alkoi hiljalleen sataa, ei ukkosta täällä, ainakaan toistaiseksi. Kesä on edennyt hurjaa vauhtia. Ulkona on niin paljon puuhaa, ettei oikein ehdi tänne koneelle, mutta nyt kerron vielä ainakin yhdestä perinteisten kasvien väriryhmästä, joka puuttuu. Oranssi on yksi lempiväreistäni, siksi sitä on varmasti niin paljon puutarhassanikin:) Oranssit kukat hehkuvat kilpaa auringon kanssa, mutta eivät ole niin rajuja kuin punaiset. Liljoista pidän kovasti ja niitä onkin muutamia, myös oransseja. Perinteisinpiä lienee tiikerinlilja, joka minullakin kukki pari kesää hienosti, mutta sitten myyrän pahulaiset hävittivät kaiken. Onneksi pieniä itusilmuista kasvaneita "poikasia" löytyy jo. Kovin vain hitaasti kasvavat....Ruskolilja ja rusopäivänlilja ovat parhaita ja kestäviä, täällä myyrienkin valtakunnassa:)

Marhanliljani, joka on läheistä sukua varjoliljoille, on ollut täällä jo ennen minua ja kukki alkuvuodet mahtavin puolitoistametrisin kukinnoin. Viime kesänä kukinta oli vaatimaton, joten kaivoin sipulit syksyllä ylös, jaoin ja istutin uudestaan. Olivatkin kasvaneet melkoiseksi sipuliryppääksi! Nyt terhakoita taimia nousee siellä täällä. Toivottavasti kukintakin onnistuu!

Tällä hetkellä  kukkivat jo ensimmäiset tulikellukat  ja idänunikot, joita on myös keltaisia. Idänunikot vaeltelevat....minulla on taipumusta näköjään kerätä tällaisia vaeltajakasveja;). Ehkä johtuu siitä, että pidän vaeltamisesta itsekin, varsinkin lomamatkoilla.

Voimia ja iloa alkavalle viikolle teille kaikille voimauttavan oranssin myötä :)

PERINTEISET PUUTARHAKASVIT: PUNAINEN

Ketoneilikka

Suhteeni punaiseen väriin ja punakukkaisiin kasveihin on ollut aika ristiriitainen. Pidän periaatteessa punaisesta väristä....vaatteissa toisilla, mutten itselläni. Sisustuksessa vähän sama juttu, paitsi jouluna, jolloin pitää olla vähän punaista. Punainen liitetään vahvoihin ja tunteita herättäviin asioihin, kuten vereen, rakkauteen, aatteisiin. Sillä on sekä positiivisia että negatiivisiä merkityksiä. Nuorena luin paljon runoja, vahvoja runoja, kuten Katri Valan kirjoittamat. Ne vaikuttivat voimakkaasti ja ehkä juuri sieltä jäi tämä ristiriita punaiseen  väriin:

SYDÄN

Tuli ilta - sydämeeni putosi helähtäen

abrankeltainen pisara,

joka tuoksui myskiltä.

Tuli yö - sydämeni heräsi väristen

ja avasi suuren, tumman teränsä,

verestä kostean.

Tuli aamu - ruusunpunainen valo täytti ruumiini

kuin kuultavan astian.

Sydämeni putosi maahan

kuin murskattu kukka.

Tuli päivä - katselin hymyillen

haaltuneita lehtiä pienten jalkaini juuressa:

Minulla oli ollut sydän.

Punaväriminttu

Kaunokainen

Palvarakkaus

Tämä runo vaikuttaa edelleenkin voimakkaasti. Sen väri on minulle punainen. Väri on niin vahva, että se helposti vie huomion kaikesta muusta, puutarhassakin. Siksi punaisia kukkasia, näitä perinteisiä ei minulla olekaan kovin paljon. Suosin enemmän oranssia, josta värinä pidän enemmän. Oransseja kukkasia sitten seuraavana:)

 Muiden esittelemieni kukkien väri on syvän punainen, paitsi ketoneilikan, jota minulla on valkoisena, vaaleanpunaisena ja sitten tuo voimakas lähes karmiininpunainen. Ketoneilikka on kiitollinen aurinkoisten ja kuivien paikkojen kasvi. Sehän kasvaa meillä luonnonvaraisenakin osassa maata. Palavarakkaus on väriltään hienoin ja ehkä nimensä takia minulle tärkeä ;). Punaväriminttu kukkii hurjasti ja topakoissa varsissa. Tällaisella tuulisella mäelläkin se on kiitollinen kasvi. Kukinnan jälkeen siemenkodat ovat koristeelliset ja jätänkin ne aina talven törröttäjiksi. Suloinen kaunokainen kukkii auringossa runsaasti ja pitkään, kun jakaa sitä muutaman vuoden välein.

Karmiininpunaisia kukkia on aika paljon, perinteisissäkin kasveissa. Suurikukkaiset pionit ovat haaveenani. Niiden alkuja minulla jo on, mutteivät ole vielä kukkineet. Ehkä jo tänä kesänä :)

PERINTEISIÄ PUUTARHAKASVEJA: SININEN

Feng Shuin pohjalta tehty puutarhasuunnitelma, yksityiskohta

Tarhaukonhattu

Eilen olin viimeisen kerran tällä erää opiskelemassa puutarhan Feng Shuita. Onneksi kiva ryhmämme kokoontuu jatkossakin:) Oli todella antoisaa ja opettavaistakin keskustella monista asioista, jotka liittyvät puutarhaan ja itse asiassa koko elämään. Itselleni oli tärkeää huomata, että olen intuitiivisesti osannut tehdä asioita melko oikein. Kurssilta sain moniin suunnitelmiini uutta puhtia ja hyviä vinkkejä toisilta. Yksi asia nousi ylitse muiden ja se on HARMONIA. Niin ja se, että jokaisen pitäisi rakentaa puutarhaa itselleen ja omalle perheelle sopivaksi: Meidän  ihana puutarhamme! Puutarha on ainakin minulle tärkeä latautumispaikka. Siellä puuhaatessa mieli virkistyy ja sielu lepää ja kuntokin kasvaa. Sekin pitäisi muistaa, että puutarhasta ei saisi tulla stressiä. Mitään ei saa ottaa niin tosissaan, ei puutarhan hoitoakaan. Lepääminen ja puutarhan ja ympäröivän luonnon seuraaminenkin kaikessa rauhassa on tärkeää. Tämän jälkimmäisen opettelua minun on vielä harjoiteltava! Alan helposti suorittaa.....

Minun omaa aluettani on Veden alue, johon oikean veden lisäksi kuuluu tietysti sininen väri, aaltomaiset muodot, peilit ja lasi ym. Veden aluelle aion lisätä vielä runsaasti sinisiä kasveja. Aaltomaisia perenna istutusalueita siellä jo onkin. Niin ja pienen pyörteen, spiraalin ajattelin toteuttaa kivistä:).

Tässä kuvia muutamista ehdottomista suosikeistani sinisistä perinteisistä perennoista. Kurjenmiekat kukkivat vain hetken, mutta niiden lehdet ovat upeat koko kesän. Puistolemmikki saa kylväytyä omia aikojaan pitkin pihaa. Näyttääkin siltä, että vesilammikoita on siellä täällä, kun ne kukkivat. Ja sehän sopii Vesi-elementtiin. Jaloritarinkannukset kasvattavat uljaat korkeat kukinnot. Perinteiset lajikkeet ovat useimmiten sinisä tai violettejä.  Rentoakankaali on hassusta nimestään huolimatta, oikein topakka kasvi :). Se leviää hienosti monenlaisissa puolivarjon ja ihan varjonkin paikoissa ja on matalana kasvina hyvä esim. pensainen alustoilla ja reunuskasvina. Sen lehdistö on myös näyttävä kukinnankin jälkeen. Syksyä kohti se saa hienon tummanpunertavan värityksen. Ukonhattuja meillä on viljelty jo 1600-luvulta saakka. Kuvassa näkyvä kirjoukonhattu  ja tummansininen tarhaukonhattu ovat puutarhamme alkuperäisiä kasveja. Sininen löytyi rannalta vanhan saunan raunion luota.

Idäsinililja

Pikkutalvio

Saksankurjenmiekka

Puistolemmikki

Vuorikaunokki

Akilleija

Siperiankurjenmiekka

Rentoakankaali

Isoritarinkannus

PERINTEISIÄ PUUTARHAKASVEJA: VAALEANPUNAINEN

Punalatva

Kuolanpioni

Kesäpikkusydän

Isotähtiputki

Sammalleimu

Mariankello

Tänä aamuna katselin uusintana tulleen britti-sarjan PUUTARHAETSIVÄT jakson. Olen katsellut sarjaa aiemminkin, aina kun se on ollut mahdollista. Tunnustaudun dekkarien ystäväksi ja lisänä vielä hurmaavia puutarhoja ja niiden hoitoa, niin AH! Kyseisessä jaksossa oli paljon juttua myös kukkien merkityksistä, joista itsekin jo kirjoitin VÄRIT-sarjassa viime vuonna:). Vaikka sarjaa tehdään Englannissa, siinä on jatkuvasti tuttuja perennoja.....usimmathan on meille tuotukin aikoinaan Euroopasta.

Vaalenapunaisen valitsin toiseksi väriksi siksi, että ks. jaksossa niitä esiintyi mm. särkynytsydän ja sormustinkukka. Molemmista pidän kovasti. Oman särkyneensydämeni olen saanut anopiltani ja se on peräisin Jäppilästä hänen kotipaikaltaan. Alunperin särkynytsydän on tuotu Kiinasta Eurooppaan 1800-luvulla. Särkynytsydän on aika talvenarka, varsinkin märkyys on sille pahasta. Se onkin ainoita kasveja, joita suojaan talvella. Sormustinkukat vaeltavat hauskasti puutarhassa paikasta toiseen, jos niiden antaa siementää. Ne ovat kaksivuotisia, joten niin kannattaa tehdäkin. Taimiruusukkeita voi sitten siirellä mieleisiinsä paikkoihin jos haluaa. Kaksivuotinen on myös harjaneilikka, mutta sekin siementää hyvin ja säilyy yleensä hyvin puutarhassa:)

Harmaamalvikki

Särkynytsydän

Konnantatar

Lehtoängelmä

Sormustinkukka

Varjolilja

Harjaneilikka

Hauskimpia yllätyksiä täällä on ollut muutamien perennojen "ilmestyminen" ihan omia aikojaan. Monet ovat olleet ilmeisesti piilossa heinikossa vuosikausia. Kun olen raivannut, ne ovat saaneet kasvutilaa itselleen ja kukoistavat kuten harmaamalvikki. Se on yksi kiitollisimmista ja näyttävimmistä vanhoista perennoistamme. Alunperin se on kotoisin Pohjois-Italiasta ja Saksasta. Se leviää aika hyvin ja siementää valtavasti, ellei hyvissä ajoin katkaise kukkavarsia.

Jos pitäisi valita parhaita vaaleanpunaisia perennoja, niin valinta on kyllä vaikea, mutta suosikeistani on tässä kuvat:). Kesäpikkusydän on hurmaava koko kesän kukkiva puolivarjossa ja varjossakin pärjäävä matala kasvi. Konnantatar on taas nimestään huolimatta yksinkertaisuudessaan kaunis. Se leviää tiiviiksi kasvustoksi, jonne ei rikkakasveja sovi sekaan:) ja sen lehdet ovat kauniin tumman vihreät.....kaikisssa on hyvät puolensa ja itse yritän hankkia kasveja myös niin, että kukintaa jatkuu koko kesän :)