HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017

Me Orvokin kanssa aloitettiin puutarhakausi kuvien mukaisesti aika rennolla tavalla  :). Kotipuutarhalehti ja pari siemenluetteloa antavat  hienosti virikkeitä suunnitelmien laatimiseen.

Villasukat, puutarhalehti ja Orvokki :)

Loistoa puutarhaan! Katsotaan miten käy....

Tänään oli siedettävä sää ulkona. Hurjien liukkaiden kelien jälkeen pieni lumisade teki pinnoista nahkeita ja niin pystyi puuhaamaan pihalla huopikkaat jalassa. Ensimmäiset puutarhatyöt tältä vuodelta tehty: havuja arkojen kasvien suojaksi ja kauniita havunoksia sankkoihin koristeeksi.

Keijut unohtuivat pihalle

Hetken oli jo oikean talven tuntua

Väriä kuistilla talvellakin

Tällaisia suloisia yksityiskohtia löytyy ...

....ja tällaisia.

Tulppaanit ovat pärjänneet hyvin kylmällä kuistilla.

Tältä näytti kotitie eilen! Onneksi on nastat myös kengissä :)

TALVEN TUNNELMIA IKKUNAN TAKAA

Kahden viikon reipas talvisää  hurjine pakkasineen on nyt ohi, ainakin toistaiseksi. Yli -30 C pakkaset ovat kyllä minulle liikaa, samoin Orvokille! Me pyörittiin sisällä ja ihailtiin kauniita pakkaspäiviä sisältä käsin. Jotain hyvää tässäkin oli, sillä sain tehtyä viime vuoden  Siilinpihan vuosikirjan :)

Kuvakirjaa tehdessä tuli kyllä kova ikävä jo kesään. Oma piha näyttää kuvissa niin ihanalta. Kuvakulmat on tietysti sopivia ja tässä vaiheessa ei tule paljoa muisteltua sitä työmäärää, mikä kesällä on. Oikeasti ei muutenkaan, koska se on niin mieleistä :)
Seuraava kuvan jouluruusu on kuvattu 24. 4.2015! Vain kolme kuukautta, jess!

ILIMOJA PIISAA

Ilimoja piisaa sanotaan Savossa ja tarkoitetaan yleensä hyviä säitä. Oikeasti hyviä ja hienoja säitä ja sääilmiöitä on ollut koko syksyn ja vuoden vaihteen. Revontulia, haloja ym. Olen ollut kamerani kanssa todella laiska, lähinnä kuvannut ikkunasta avautuvaa maisemaa. Tosin tutun maiseman muutokset lyhyellä ajalla ovat kiinnostavia nekin. Kuvat olen ottanut yhden viikon aikana jouluaatosta alkaen! Rikkautta se on tämäkin ja hyvää sellaista :) Avantouinnille päästiin ensimmäistä kertaa eilen. Hieno aloitus uudelle vuodelle. Tähän asti ollaan uitu avovedessä, hrrrrrrr ja hyvä olo!

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2016!

JUTTUA

Vuosi on alkanut vilkkaasti, puutarhaa ajatellen lähinnä kuvakirjaa tehden ja viime vuoden kuvia selaillen. Kova ikävä tuli jo kesään vaikka nyt on saanut ihailla upeita talvisia maisemia kuuraisine puineen ja säkenöivine hankineen. Pienet yksityiskohdat ovat hurmaavia, talvellakin. Talventörröttäjät ovat hauskoja kuvauskohteita :)

Vuoden ensimmäiset puutarhalehdet ovat ilmestyneet ja Viherpihassa on juttu Siilinpihasta. Tässä nettiversio, jossa on osa varsinaisesta jutusta.
http://www.viherpiha.fi/pihasuunnittelu/paikan-henki-inspiroi-minua

PIHABONGAUSTA

Tulihan se talvikin, ainakin pakkasten muodossa! Pari viikkoa on kärvistelty -20 asteen tuntumissa. Nyt vain -6 astetta, joka tuntuukin tosi leudolta. Lunta vain on kovin vähän, joka tietysti aiheutta huolta kasvien pärjäämisen suhteen, mutta positiivisesti ajateltuna jokainen kasvi, joka maasta nousee keväällä, on jonkinlainen työvoitto :) Tällä hetkellä pitää vain ihailla lumikuorrutuksen ja auringon koristelemaa maisemaa....ja romppeita!

Osallistuin tänään esimmäistä kertaa Birdlifen pihabongaukseen. Oli kyllä aika hiljaista: Yksi harakka ja 16 teertä. Onneksi teeret ilmestyivät rantakoivuihin ja sitten jäälle seurustelemaan. Missä lie muut linnut? Tosin meillä ei ole ruokintapaikkoja piha-alueella, joten tänne eksyykin kai satunnaiset lentelijät. Teeret olivat sikälikin yllätys kun viime talvena en nähnyt yhtään. Kiva kun paluumuuttivat :)

 

Pitkän pimeän ja lumettoman jakson jälkeen aurinkoiset päivät ovat aloittaneet kevätkaipuun mielessä, niin ja teoissa myös: siemen-ja kasvitilauksia on jo tullut tehtyä. Kahden edellisen vuoden puutarhatapahtumatkin sain koottua valokuvakirjoiksi. Niin nopeasti unohtaa, millainen edellinen kesä oli, joten nyt yritän tehdä kuvakirjaa tältä vuodelta kuukausi kerrallaan. Viime vuoden kirjan lopuksi tuli kevätkaihon kuva :)

JOULUN TAIKAA...

 

 Tänään oli huikaisevan kaunis pakkaspäivä. Maisema on kimaltavan kevyen lumen peitossa. Mielikin rauhoittuu maisemaa katsellessa. Jouluvalmistelut ovat meneet ilman stressiä. Yksi päivä vielä töissä  ja sitten joulun vietto voi minunkin osaltani alkaa :)Nautitaan ja levätään!

 

METSÄPOLUILLA

Pakkasusva nousee saaren takaa Kallajärvellä.

Huutokalliolta on hienot maisemat järvelle.

Ruusutarinoiden lomassa pitänee kertoa retkestä, jonka tein viime sunnuntaina. Nythän on ollut huikean kauniita pakkaspäiviä. Iltapäivällä pakkanen on laskenut sen verran, että kaunis sää houkuttelee ulkoilemaan kameran kanssa.

Läksin vakio lenkkipolulleni, mutta huomasin, että Kommelin luolille menee ihan hyväksi tamppaantunut polku. Joten sinne! Kommelin luolat sijaitsevat kotijärveni Kallajärven itä-rannalla, Mikkelin kaupungin perintömetsässä. Kotipihasta on vain n. kilometri kävelymatkaa. Sinne tulee retkeiltyä silloin tällöin, koska paikka on niin jännittävä. Vieraat raahataan sinne useimmiten myös, lievästä vastustuksesta huolimatta;)

Kävelin reippaasti polkua ohi luolien. Kiipesin Huutokalliolle, josta avautuu huikea maisema alas järvelle. Kahlasin hangessa korkeimmalle kohdalle ja hups! Liukumäki jäälle oli lähellä. Jäälle on aika reipas pudotus ja aika lähellä alapuolella oli myös kaksi hyvin merkittyä avantoa, verkkoja varten. Avantouintia harrastankin mieluummin oman laiturin päässä! Korkealta sain kuitenkin hienoja kuvia:)

Polku jatkuikin jyrkkää rinnettä ylös, jossa en ollut ennen käynyt. Ajattelin, että sieltä vielä ylempää saan upeita kuvia. En tiennyt, mihin polku johtaa, mutta johonkinhan se menee, kun siellä kerran kävellään. Kävelin...kävelin...kävelin....kului tunti, kaksi...kävelin. Ei kuulunut mitään ääniä, vain pieniä risauksia ja narskuntaa jalkojeni alla. Käväisi mielessä ilves, jonka jälkiä oli pihassakin ja karhut, joista on ollut havaintoja lähellä. Aloin hyräillä rauhoittaakseni itseäni, kuten Martta kissa. Vilkkaasta mielikuvituksesta on joskus harmia, jos iloakin. Puut alkoivat näyttää otuksilta! Ei kivoilta kuvattavilta vaan pelottavilta.

Metsässä oli jännittävää, kuten tässä olevan "portin" kohdalla.

Huutokalliolla

Hienoja lumitähtiä rannan puissa.

Mitähän tuolla on?

Aurinko oli jo laskemassa, kun pääsin lähelle kotia.

Sitten alkoi jyrkkä alamäki, melkoista taiteilua, mutta alas tulin kaatumatta;) Tulin pienelle tielle, lähellä oli yksi talo. En yhtään tiennyt, missä olin! Mietin, että menenkö kysymään, mutta hävetti....Kuulostelin. Kuulin autojen ääntä ja muutaman sadan metrin päässä näin alapuolella 5-tien. Suuntasin siis tien yli ja löysin ensimmäisen tutun tien nimen. Osasin mennä oikeaan suuntaa kotia kohti. Retkelleni kertyi aika paljon pituutta, koska aikaakin meni reilusti yli kolme tuntia. Kiinnostava kohdata yksin omia ajatuksia, epävarmuuttakin, mutta kyllä kaksin retkeily on hauskempaa. Tutussa paikassa yksin olo tuntuu paljon hauskemmalta:) Voi, miten ihanaa oli mennä saunaan.....