Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


torstai 26. tammikuuta 2012

PENSASRUUSUT I

Karjalanruusu, Rosa acicularis, on yleinen pohjoisella pallonpuoliskolla havumetsävyöhykkeellä esiintyvä pensasruusu. Se kukkii ensimmäisenä ruusuista kesäkuussa ja kasvaa n. 1,5 m korkeaksi. Tekee runsaasti juurivesoja. Syysväritys on kelta-puna-violetti ja pitkulaiset punaiset kiulukat ovat koristeelliset talvella valkoista lunta vasten.


Minulla on ollut tapana näin talvella koota muistiin erilaisia tärkeitä asioita kasveista. Puutarhassa kun ei vielä pääse muuta tekemään kuin lumitöitä. Siemenkasvatustakin aloittelen vasta hieman  myöhemmin. Viime talvena kerroin perinteisistä perennoista ja silloin jo taisin mainita pensasruusut.

Puutarhassani on ollut jo ennen minun tuloani tänne useita erilaisia pensasruusuja, lähinnä luonnonruusuja eli villiruusuja ja tietysti juhannusruusua. Villiruusujen kestävyydestä kertoo se, että ne saattavat säilyä vuosikymmeniä hoitamattomina. Tosin varsinkin juolavehnän kitkeminen juuristoalueelta saa ruusupensaat aivan uskomattomaan kukoistukseen :). Pensasruusujen hoitaminen on helppoa. Keväisin leikkaan vain kuivuneet tai muuten ränsistyneet oksat pois ja kitken juuristoaluetta. En lannoita muuten kuin kasaamalla juurille nurmikon leikkuujätettä tai keväisin ja syksyisin haravoimiani lehtiä. Runsaasti juurivesoja tekevät pensasruusut vaativat vahtimista. Tekevät uskomattoman pitkiin matkoihin vesoja, jos silmä valttää;) Niiden poistaminen tai istutusten rajaaminen on tärkeää, ettei ihan viidakkoa pääse syntymään.....ellei niin halua;)

Villiruusujen nimeäminen on tosi vaikeaa, kuten monien muidenkin pensasruusujen, koska niitä on  niin valtavasti erilaisia, mutta kuitenkin kovasti toisiaan muistuttavia. Hyvä hakuteos on Pirjo Raution Suomen ruusut ja Ruususeuran sivuilta löytyy myös hyvää tietoa. Alan harrastajien netti-palstoilla kuten Klorofyllissä voi myös kysellä ruusujensa tunnistamista.

Nukkeruusu, Rosa nitida, on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se kasvaa n. 80 cm korkeaksi pensaaksi ja kukkii kesä-heinäkuun vaihteessa. Kukat ovat pienet hennon vaaleanpunaiset. Syysväritys on kauneimpia pensasruusuilla. Voimakkaan punaisen sävyt sykähdyttävät ruska-aikaan.











Punalehtiruusu, Rosa glauca, on kaunis sinertävälehtinen pesas. Se voi kasvaa jopa kolmimetriseksi leveälatvuksiseksi pensaaksi. Juurivesoja se ei muodosta. Kesäkuussa kukkivan pensaan kukat ovat pienehköt, mutta todella kauniit. Kukkia on yleensä runsaasti.


Lähettänyt klo
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. Leena Lumi26. tammikuuta 2012 klo 19.47

    Minäkin pidän vaatimattomista pensasruusuista.

    Sain yhdeltä puutarhakuvaajalta, kun pihastamme tehtiin juttua Viherpiha -lehteen, pienen ristinummiruusun alun. Sitä me nyt kutsumme villiruusuksi ja Vaatimattomuuden lumoksi. Se kukkii vain kaksi viikkoa kuten juhannusruusu, mutta yksinkertaiset, vaaleanpunaiset kukat ovat valtavan suuret. Olen siitä jo antanut pari alkua eteenpäin.

    Hansaruusu kuuluu kurtturuusuihin, mutta kukkii kerrotuna vielä pakkasillakin. Ja sen tuoksu on niin hurmaava.

    Äitini väittää, ettei halua puutarhaansa enää ruusuja, mutta kyllä minä karjalanruusun hänelle, Karjalasta kotoisin olevalle vien, jos sellaisen jostain löydän.

    Kevät alkaa vaikuttaa jo näinä puuterilumen päivinäkin. Vaikka pidän puutarhasta ja kaieksta siihen liittyvästä, nautin näistä päivistä, jollooin illat ovat pimeät ja päivät kauniit. Olen hyvin luminen...

    VastaaPoista
  2. Morsinko26. tammikuuta 2012 klo 20.05

    Kiva käydä lueskelemassa näitä ruusujuttuja jatkossakin. Mullakin on jo aika monta erilaista alkua:) Ajattelen aina, että sitten kun en enää jaksa hoitaa puutarhaa niin ainakin olis ruusupensaita.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)