Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


sunnuntai 6. marraskuuta 2011

PELARGONIT

Tässä osa kuistin pelargoneista. Tuolilla oleva sitruunapelargoni oli hyvä hyttysten karkotin. Toivottavasti se selviää talvesta.

Oma siemenkasvatus.

Tämän hurmaavan valkoisen olen saanut ystävältä. Ehkäpä `Mårbacka`

Tämäkin on ystävältä saatu ihastuttava kirjavalehtinen pelargoni `Little Trott`


Pelargonin kukan yksityiskohdat ovat kauniita.
Ensimmäisen pelargonin kasvatin siemenistä muutama vuosi sitten. Tarkempaa nimeä en silloin huomananut laittaa talteen, joten se on nyt tämä lohenpunainen. Se on lisinyt ja talvehtinut kiitettävästi:) Alkutalvesta olen varmuudeksi ottanut pieniä pistokkaita kasvamaan, jos emokasvi  kuukahtaa. Sitten olen saanut, ostanut  ja jakanut erinäisiä ihania pelargoneja. Niitä on tungokseksi asti nyt ulkokuistilla. Osa näyttää voivan hyvin ja kukkii hienosti edelleen. Varsinkin tämä lohenpunainen ja valkoinen. Pakkasista ei ole vielä tietoakaan, joten siirto rappukäytävän ikkunalle saa vielä odottaa. Siellä ne nimittäin ränsisyvät melkoisesti. Onneksi suurin osa selviytyy kevääseen, hurjana raaskuna, mutta virkistyy kummasti kesää kohti:)
Kesällä kirja-alesta löytämääni Susanna Rosenin Pelargonikirjaa aion alkaa tutkia ahkerasti, että löytäisin nimet kaikille pelargoneilleni :)
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. Nenunen6. marraskuuta 2011 klo 17.34

    Onpas vielä komeita, kukkivia pelakuita Sulla. Olen kuullut, että jotkut säilyttää pelakuusa viileessä, eikä sitä kastella. keväällä se sitten kummasti alkaa kasvun ja virkoo henkiin. Minulla oli joskus kauan sitten jonkun sortin pelakuita, ne vaan taisi menehtyy vuosien saatossa, enkä ole uusia hommannut. Oikeastaan pitäisi, nehän ovat nättejäkin.

    VastaaPoista
  2. pioni8. marraskuuta 2011 klo 19.29

    Ihania pelargoneja löytyy kuistiltasi, toivottavasti saat ne talvetettua:)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)