Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Uutta kasvua


Pieni taimikasvatus nurkkaukseni on pysynyt aika maltillisena. Eipä minulla kyllä ole tarkoituskaan kasvattaa nyt kovin monia kasveja...joitain kokeiluja vain. Keräsin viime kesänä mm. keijunmekoista siemeniä ja ne ovat jo itäneet somille taimille:). Löysin kaupassa käydessäni tutun näköisen kukan mukula paketin. Äitini kasvatti Gloksinioita, suppilokukkia.....ne alkoivat kiinnostaa! Ehkäpä vanheneminen saa palaamaan tuttuihin kasveihin, joita muistaa lapsuudesta. Gloksinia on kyllä muistikuvissa hauska, samettinen suppilo, jonne aina piti sormi työntää....Alla olevassa kuvassa oikealla pieni sievä alku. Ehkä tästä tulee hieno punakukkainen Gloksinia.
Martta kissa on alkanut syödä kukkia, joten laitoin vehnää kasvamaan. Se venähtikin heti hurjaksi tuppaaksi, josta kissalle riittää syötävää( yllä, vasemmalla).Ehkä  Martta nyt jättää rauhaan muut kasvit :)
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

1 kommentti:

  1. Salainen puutarhani22. maaliskuuta 2010 klo 17.19

    Hei, tulin vastavierailulle!

    Sinulla onkin kiintoisa blogi!

    Kyllä muuten on osuva runo, ihan vahingossa sen

    löysin:))

    Hyvää kevään odotusta,

    t. Salaisen puutarhan emäntä

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)