Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


tiistai 16. helmikuuta 2010

Talven törröttäjät


Valo on lisääntynyt ilahduttavasti. Se aiheuttaa myös sen, että alan vilkuilla kaappeihin ja purnukoihin, joihin olen säilönyt siemeniä. Odotan myös innolla Fyllin siemenkirjettä, josta poimin joitakin siemeniä. Mitään en ole vielä kuitenkaan alkanut esikasvattaa. Siinä puuhassa en muutenkaan ole kovin innokas. Pitäisi olla jokin hyvä valoisa paikka, missä sotkea rauhassa. En oikein kestä epäjärjestystä kodissa ja siksi olohuoneen kasvatusikkuna on pysynyt hyvin maltillisena. Ehkäpä hyvä, koska taimia tuppaa tulemaan runsaasti. Onhan niitä toissaalta kiva viedä tutuille ja ystäville lahjaksi. Toivon mukaan saamme jossain vaiheessa lasitettua ison etelänpuoleisen kuistin. Siitä saisi ihanan talvipuutarhan ja kasvatuspaikan. Ideoita minulla kyllä on, kunhan aviomies vain ehtisi ne toteuttaa;).

Tällä hetkellä talvinen luonto on aivan ihana! Aurinkoisina päivinä aistii jo kevään tulon tippuvissa räystäissä ja linnun laulussa. Teeret kokoontuvat rantakoivuihin tai tyrnimaahan. Eilen pitkällä lenkillä näin jäniksen jälkien lisäksi ketun helminauha jäljet ja jonkin pienemmän, ehkä lumikon. Lumen keskeltä törröttävät vahvat perennat kuten kuvan värimintut. Nämä talventörröttäjät tekevät puutarhasta mielenkiintoisen talvellakin. Kun lumi sulaa, silppuan ne maahan ravinnoksi seuraavalle kasvukaudelle. Sanotaan, että väriminttu on hyvä myyrän karkotin, ehkäpä, onhan siinä voimakas tuoksu. Silppuamista odotellessa lähden taas kuvausreissulle:) :)

1 kommentti:

  1. Mulle tuli niin nostalginen fiilis tuosta talventorrottajat sanasta. Muistui mieleeni biologian opettajani oppikouluajoilta. ;)

    VastaaPoista