Nyt se sitten alkoi! Ensimmäiset pistokkaat on otettu pelargoneista, Pelargonium Zonale-hybr., ja pistetty multaan. Pariin pieneen purkkiin vain....Olen aina pitänyt näistä iso-äidin kukkasista. Siskon kanssa pikku-likkoina laulettiin lomamatkoilla auton takapenkilla " Mummon pelargoniaa". Vanhemmat saivat kuulla sitä hoilotusta kyllästymiseen asti. Sen jälkeen en ole juuri laulanutkaan, mutta pelargonit ovat kyllä kulkeneet mukana, niin oikeina kasveina kuin tekstiilienikin kuvissa. Kuvan lohenpunaisen pelargonin olen kasvattanut siemenistä kolme vuotta sitten. Se on kukkinut hienosti ja taimia on tullut runsaasti jo jakoonkin. Katkaisen virkeimmät varret, poistan alimmat lehdet ja tuikkaan kosteaan multaan. Siitä se uusi kasvu on alkanut, toivottavasti nytkin:).Alla olevassa kuvassa tämän tilan vanhat maitotonkat ovat saaneet kaverikseen em. pelargoneja. Kuva viime kesältä.
Kuvakollaasissa olevat Gerberan kukat, Gerbera jamesonii, ovat ruukkukasvista, jonka ostin pakkaskauden iloksi keittiön pöydälle. Tiesitkö, että Gerbera, suomenkieliseltä nimeltään sädelatva on sukua kotoiselle voikukallemme? Yritän saada sen menstymään sisällä ja siirrän sitten kesällä ulos. Se on kuulemma kova kukkimaan, jos vain muistaa lannoittaa. On hauska kokeilla uusia kasveja varsinkin, jos niitä tuotetaan kotimaassa kuten gerberat nykyisin.
Siemenpusseja alan selailla ja selvitellä, mitä pistän ensimmäisenä kasvamaan. Sain järjestettyä olohuoneen nurkkaan taimia varten ihan oman paikan siirtelemällä kalusteita eri paikkoihin. Koti muuttui taas hieman ja muutos virkistää pikkuisen. Saisi aurinko alkaa jo lämmittää, että kasvu alkaa ja mieli virkistyy:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti