OPISKELUA

Maariankämmekkäkin on istutettu altaan reunalle. Toivottavasti se viihtyy ja kukoistaa:)

Viime talven puutarhan Fengshui kurssi sai jatkoa Ekologisen puutarhanhoidon kurssilla. On kyllä hienoa, mitä kaikkea voikaan avoimessa yliopistossa opiskella omaksi iloksi tai ihan vakavissaan. Tästäkin kurssista saa opintopisteitä! Kyllä on ollut kivaa  ja innostavaa:) Toinen opiskeluviikonloppu keskityttiin mm. erilaisiin pintoihin. Jokainen sai myös työstää omia suunnitelmiaan. Minä keskityin vesipuutarhani suunnitteluun. Jäi nimittäin aika vaiheeseen viime kesänä. Niin kuin moni muukin kohta puutarhassani.....valmista ei tarvitse ollakaan, koska ideointi ja niiden toteuttaminen pikkuhiljaa on ihanaa:)

Kierrätyksestä saadut vanhat vesiportaat puoliso asensi paikoilleen jo yli vuosi sitten syksyllä. Istutin silloin jo kivien koloihin joitakin kasveja. Portaat eivät vain näytä hyvältä:( Ne pitää piilottaa jotenkin.

Ensimmäinen suunnitelmaluonnos vesipuutarhasta.

Tältä näytti viime kesänä altaan oikea reuna. Portaat taustalla.

Suurta kiveä aloin jo kaivaa esille heinikon keskeltä. Sen taakse tulee pieni oleskelupaikka:) Sieltä on näkymä järvelle.

Tässä suuren kiven toinen puoli juhannusruusujen kukinnan aikaan. Käynti vesipuutarhaan on tästä.

Ajattelin hilata rannasta sammaloituneita kiviä ( huh!) ja annoin puolisolle mukavan tehtävän: Jostain pitää löytää kauniisti ajan patinoimia käkkyräisiä puita, jotka sitten myös virittäisin portaiden koristeeksi ;) Haluaisin sorapolun kiertämään allasta, mutta se saattaa olla liian haastava tehtävä, joten mietin vielä muita vaihtoehtoja. Allaspumppu on hankittu ja puro saadaan juoksemaan portaisiin ensi kesänä.

Kasvillisuutta on jo aika tavalla, mutta jotain haluan vielä lisää kuten lumpeita, osmankäämejä ja ehkäpä joitain kärhöjä tekemään kokonaisuudesta villin ja vapaan oloisen. Tämä olisi yksi suojainen mietiskely- ja lepopaikka puutarhassa. Pitää muistaa huolehtia siitä, ettei vain kasvillisuus peitä järvinäkymää kokonaan! Puoliso kyllä muisti jo kysyä, että mihin niitä lepopaikkoja tarvitaan, kun kesät myllään aina hiki hatussa? Hyvä kysymys! Puutarhasta pitää myös nauttia ja levätä siellä vaikka vain hikisen urakoinnin keskellä. On niin ihana seurata kasvua ja kättensä töitä! Palkitsevaa ja sielu lepää:)

PENSASRUUSUT II

Juhannusruusun kerman valkoinen kukinto ja sininen taivas= kesä:)

Pimpinellaruusuihin ( Rosa spinosissima ) kuuluu jopa 900 eri lajiketta. Näitä ruusuja on alettu viljellä jo 1500-luvulla Euroopan länsirannikoilla. Jalostustyötäkin on tehty jo parin sadan vuoden verran. Ruusuissa löytyy yksinkertaisia ja jalostetumpia kerrannaisia lajikkeita.Väreissäkin on runsaasti kirjoa, mutta tyypillisimpiä ovat vaaleanpunaiset ja valkoiset pimpinellat. 1800-luvulla pimpinellat jäivät pois muodista toistuvasti kukkivien ( remontoivien ) näyttävämpien ruusujen takia. Tästä huolimatta pimpinelloja on säilynyt hyvin jopa meillä pohjoisessa niiden ketävyyden ansiosta. Tyypillinen näky vanhassa aikoja sitten autioituneessa pihapiirissä onkin juhannuksen aikaan täydessä kukassa oleva juhannusruusu. Suomen valkoinen ruusu, kuten ruotsalaiset sanovat:)

Puolikerrannainen juhannusruusu `Plena`on kauneimpia ruusuja, ainakin suomalaisten mielestä:). Se kukkii tuoksuvin valkoisin kukin juhannuksen aikaan. Pensas tekee runsaasti juurivesoja, mutta muuten se on helppohoitoinen. Vain kuivuneet oksat tarvitsee leikata pois. Pensas kasvaa n. 1,5 m korkuiseksi tiiviiksi ja piikkiseksi pensaaksi. Pienilehtinen pensas saa syksyllä kauniin viininpunaisen värin.

`Poppius`eli suviruusu muistuttaa kovasti juhannusruusua, mutta kukinto on herkän vaaleanpunainen. Kukka vaalenee vanhetessaan. Poppius kukkii hieman myöhemmin kuin juhannusruusu. Se tekee myös paljon juurivesoja. Varren tyvet ovat piikkiset, mutta kukkivat haarat ja vuosiversot voivat olla lähes piikittömät. Varret ovat tumman punaiset. Punaruskeita pyöreitä kiulukoita muodostuu paljon.

 

`Red Nelly` ruusu on 1930-luvulta. Runsaasti juurivesoin leviävä n. 1-1,5 m korkea kaarevaoksainen pensas. Nuoret versot ovat punapiikkisiä. Kukka on pieni, yksinkertainen, mutta väreiltään huikea: voimakkaan purppurainen päältä ja alta lähes valkoinen. Tämän ruusun siemenet itävät helposti. Tosin itselläni on kokemusta vasta yhdeltä kesältä. Odotan tältä ruusulta paljon, onhan se tyttäreni nimikkoruusu:)

Wiljamin keltaruusu, `Williams Doble Yellow` on harisonruusu eli  pimpinellaruusun ja persianrusuun keltakukkainen risteymä. Vanhaa kantaa on meillä säilynyt 1800-luvun alusta saakka. Itselläni on tämä ruusu ollut vasta pari vuotta. Se on pysynyt hyvin matalana ja hento-oksaisena, mutta kukkinut hienosti. Kukinto on voimakkaan sitruunankeltainen. Väri tummenee kukan keskustaa kohden ja emien tilalla on vihreiden lehtien muodostama `nappi`.

Suomessa on viljelty pimpinellaruusuja 1800-luvulta lähtien. Vanhoissa pihapiireissä säilyneitä ruusuja ei ole pystytty tunnistamaan ja nimeämään, joten ne ovat saanet nimensä löytöpaikkansa mukaan: `Papula`, `Kainuu`, `Kerisalo` ym. Siilinpihallakin on pari ruusua, jotka odottavat tunnistusta. Ruusujenkin kohdalla toimii ystävien ja puutarhatuttujen kanssa vaihtaminen hyvin. Pieni alku ruususta ilahduttaa aina ja useimmiten nämä pimpinellalajikkeet lähtevät ensimmäisen vuoden juromisen jälkeen hyvin kasvuun:)

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

METSÄPOLUILLA

Pakkasusva nousee saaren takaa Kallajärvellä.

Huutokalliolta on hienot maisemat järvelle.

Ruusutarinoiden lomassa pitänee kertoa retkestä, jonka tein viime sunnuntaina. Nythän on ollut huikean kauniita pakkaspäiviä. Iltapäivällä pakkanen on laskenut sen verran, että kaunis sää houkuttelee ulkoilemaan kameran kanssa.

Läksin vakio lenkkipolulleni, mutta huomasin, että Kommelin luolille menee ihan hyväksi tamppaantunut polku. Joten sinne! Kommelin luolat sijaitsevat kotijärveni Kallajärven itä-rannalla, Mikkelin kaupungin perintömetsässä. Kotipihasta on vain n. kilometri kävelymatkaa. Sinne tulee retkeiltyä silloin tällöin, koska paikka on niin jännittävä. Vieraat raahataan sinne useimmiten myös, lievästä vastustuksesta huolimatta;)

Kävelin reippaasti polkua ohi luolien. Kiipesin Huutokalliolle, josta avautuu huikea maisema alas järvelle. Kahlasin hangessa korkeimmalle kohdalle ja hups! Liukumäki jäälle oli lähellä. Jäälle on aika reipas pudotus ja aika lähellä alapuolella oli myös kaksi hyvin merkittyä avantoa, verkkoja varten. Avantouintia harrastankin mieluummin oman laiturin päässä! Korkealta sain kuitenkin hienoja kuvia:)

Polku jatkuikin jyrkkää rinnettä ylös, jossa en ollut ennen käynyt. Ajattelin, että sieltä vielä ylempää saan upeita kuvia. En tiennyt, mihin polku johtaa, mutta johonkinhan se menee, kun siellä kerran kävellään. Kävelin...kävelin...kävelin....kului tunti, kaksi...kävelin. Ei kuulunut mitään ääniä, vain pieniä risauksia ja narskuntaa jalkojeni alla. Käväisi mielessä ilves, jonka jälkiä oli pihassakin ja karhut, joista on ollut havaintoja lähellä. Aloin hyräillä rauhoittaakseni itseäni, kuten Martta kissa. Vilkkaasta mielikuvituksesta on joskus harmia, jos iloakin. Puut alkoivat näyttää otuksilta! Ei kivoilta kuvattavilta vaan pelottavilta.

Metsässä oli jännittävää, kuten tässä olevan "portin" kohdalla.

Huutokalliolla

Hienoja lumitähtiä rannan puissa.

Mitähän tuolla on?

Aurinko oli jo laskemassa, kun pääsin lähelle kotia.

Sitten alkoi jyrkkä alamäki, melkoista taiteilua, mutta alas tulin kaatumatta;) Tulin pienelle tielle, lähellä oli yksi talo. En yhtään tiennyt, missä olin! Mietin, että menenkö kysymään, mutta hävetti....Kuulostelin. Kuulin autojen ääntä ja muutaman sadan metrin päässä näin alapuolella 5-tien. Suuntasin siis tien yli ja löysin ensimmäisen tutun tien nimen. Osasin mennä oikeaan suuntaa kotia kohti. Retkelleni kertyi aika paljon pituutta, koska aikaakin meni reilusti yli kolme tuntia. Kiinnostava kohdata yksin omia ajatuksia, epävarmuuttakin, mutta kyllä kaksin retkeily on hauskempaa. Tutussa paikassa yksin olo tuntuu paljon hauskemmalta:) Voi, miten ihanaa oli mennä saunaan.....

PENSASRUUSUT I

Karjalanruusu, Rosa acicularis, on yleinen pohjoisella pallonpuoliskolla havumetsävyöhykkeellä esiintyvä pensasruusu. Se kukkii ensimmäisenä ruusuista kesäkuussa ja kasvaa n. 1,5 m korkeaksi. Tekee runsaasti juurivesoja. Syysväritys on kelta-puna-violetti ja pitkulaiset punaiset kiulukat ovat koristeelliset talvella valkoista lunta vasten.

Minulla on ollut tapana näin talvella koota muistiin erilaisia tärkeitä asioita kasveista. Puutarhassa kun ei vielä pääse muuta tekemään kuin lumitöitä. Siemenkasvatustakin aloittelen vasta hieman  myöhemmin. Viime talvena kerroin perinteisistä perennoista ja silloin jo taisin mainita pensasruusut.

Puutarhassani on ollut jo ennen minun tuloani tänne useita erilaisia pensasruusuja, lähinnä luonnonruusuja eli villiruusuja ja tietysti juhannusruusua. Villiruusujen kestävyydestä kertoo se, että ne saattavat säilyä vuosikymmeniä hoitamattomina. Tosin varsinkin juolavehnän kitkeminen juuristoalueelta saa ruusupensaat aivan uskomattomaan kukoistukseen :). Pensasruusujen hoitaminen on helppoa. Keväisin leikkaan vain kuivuneet tai muuten ränsistyneet oksat pois ja kitken juuristoaluetta. En lannoita muuten kuin kasaamalla juurille nurmikon leikkuujätettä tai keväisin ja syksyisin haravoimiani lehtiä. Runsaasti juurivesoja tekevät pensasruusut vaativat vahtimista. Tekevät uskomattoman pitkiin matkoihin vesoja, jos silmä valttää;) Niiden poistaminen tai istutusten rajaaminen on tärkeää, ettei ihan viidakkoa pääse syntymään.....ellei niin halua;)

Villiruusujen nimeäminen on tosi vaikeaa, kuten monien muidenkin pensasruusujen, koska niitä on  niin valtavasti erilaisia, mutta kuitenkin kovasti toisiaan muistuttavia. Hyvä hakuteos on Pirjo Raution Suomen ruusut ja Ruususeuran sivuilta löytyy myös hyvää tietoa. Alan harrastajien netti-palstoilla kuten Klorofyllissä voi myös kysellä ruusujensa tunnistamista.

Nukkeruusu, Rosa nitida, on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se kasvaa n. 80 cm korkeaksi pensaaksi ja kukkii kesä-heinäkuun vaihteessa. Kukat ovat pienet hennon vaaleanpunaiset. Syysväritys on kauneimpia pensasruusuilla. Voimakkaan punaisen sävyt sykähdyttävät ruska-aikaan.

Punalehtiruusu, Rosa glauca, on kaunis sinertävälehtinen pesas. Se voi kasvaa jopa kolmimetriseksi leveälatvuksiseksi pensaaksi. Juurivesoja se ei muodosta. Kesäkuussa kukkivan pensaan kukat ovat pienehköt, mutta todella kauniit. Kukkia on yleensä runsaasti.

TALVEN JA KESÄN VALOA III

Martan päivystyspaikka talvella. Sitruunapelargoni sinnittelee kevättä kohti.

Tärkein oli unohtua liittyen puutarhaan. Ei nyt niinkään tähän valoteemaan, mutta kyllä tässäkin näkyy valon vaikutus dramaattisesti. Tärkein apulaiseni, Martta- kissa maastoutuu hyvin ajoittain väriensä ansiosta. Välillä tuntuu, että sen mustavalkoinen olemus pomppa maisemasta talvella.  Se kyllä näyttää etsivän suojaisia reittejä, ettei joutuisi isompiensa saaliiksi, kuten ilveksen. Viime talvena se oli lähellä, koska ilves saalisti myöskin pihapiirissämme. Siitä taitaa johtua, ettei nyt ole ollut jäniksiä lainkaan. Ainoastaan Martan jälkiä näkyy pihapiirissä.

Martta nauttii lumisateesta.

Martta maastoutuu harjaneilikoiden ja tarhatyräkin lomaan.

Kesällä Martalla riittää metsästettävää, varsinkin myyriä. Suojaavaa kasvustoa on runsaasti. Martta osaa tosi hienosti kulkea hentojenkin kasvien joukossa. Harvoin se katkoo mitään. Kun se osaisi vielä metsästää vesimyyriä! Niille se ei valitettavasti mahda mitään:(

TALVEN JA KESÄN VALOA II

Tänään

Elokuussa 2010

Tänään

Heinäkuu 2011

Tänään

Kesäkuussa 2011

Lunta tulee nyt siihen tahtiin, että maisema kuorruttuu aina vain hienommaksi. Kesää väreineen ja valoineen kaipaan kyllä hirveästi, siksi päätin jatkaa tätä kesä-talvi kuvaparien esittelyä. Kesäkuvista tulee niin hyvä mieli, kun päivä pitenee koko ajan ja kevät ja kesä lähenevät:)