Tähän perjantaihin oli mukava herätä. Pakkasyön jälkeen aurinko alkoi kullata kuuraista maisemaa. Ensimmäiset kuvat piti käydä ottamassa heti, ennen aamukahvia, yöpaitasillaan;). Juuri ja juuri tarkenin ja yritin säädellä lainassa olevaa digijärkkäriä oikeille asetuksille. Painava kamera, mutta kyllä sillä saa ihan erilaista jälkeä kuin pokkarilla. Tämän postauksen kuvat on otettu sillä, ilman jalustaa. Kunhan aikani opettelen, niin taidan hankkia oman paremman kameran, vaikka itselle joululahjaksi :)
Tähän aikaan vuodesta pitää kaikkea katsoa läheltä. Niin näkee hurmaavia yksityiskohtia ja upeita värejä. Aamun kuvaussession jälkeen ajoin vielä nurmikot. Enpä ole tainnut kertaakaan aiemmin jättää sitä näin myöhään. Sateiden takia ei vain ole voinut. Nyt oli hieno sää ja puiden tiputtamat lehdet tuli samalla silputtua nurmikon ravinnoksi :)
Paljon on jo kuihtuneita, paleltuneita tai muuten vain jo kasvukautensa lopettaneita kasveja. Värimaailmassa on paljon ruskeaa ja harmaata, mutta kyllä nekin ovat kauniita kun aurinko paistaa!
Suurimman osan puutarhan veistoksista, ruukuista, kalusteista ja muista koristeista olen jo vienyt talvisäilöön, mutta vanha lampun varjostin kristalleineen saa jäädä koko talveksi. Näen sen koko ajan työhuoneeni ikkunasta. Minun puolestani talvi saa tulla!
Onpas kauniita huurteisia kuvia!
VastaaPoistaKiitos! Tässäkin vuodenajassa on puolensa niin kuin kaikissa muissakin. Meidän pohjoisen ihmisten rikkaus nämä vuodenajat :)
PoistaSyksy ja talvikin on kaunista, kylmyyteenkin taas tottuu varmaan ja pimeyteen.
VastaaPoistaSepä se, talvi on niin kaunis, mutta tuo kylmyys koettelee. joskus tekisi todellakin mieli kaivautua lämpöiseen talvipesään ja herätä kevääseen ja linnunlauluun, kukkien tuoksuun. Lämpöön.
VastaaPoista