Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


sunnuntai 15. toukokuuta 2011

IHANA TOUKOKUU

Kevätkaihonkukka

Pikkutalvio

Esikko

Esikko
Narsissi

Narsissi

Kirjopikarililja

Tuomi

Vuorikylmänkukka

Tarhakylmänkukka
Helmililja
Kirjaimellisesti, ainakin minusta! Pitkän talven jälkeen kevään herääminen ja kevätkukkien väriloisto on jotain käsittämätöntä. Vihreys on huikeaa, luonnon äänet riemastuttavat ja välillä vihastuttavat....siis kun teeret alkavat puputtaa viideltä aamuyöstä, eivätkä anna nukkua! No, ne saavat anteeksi;) Toukokuu on niin ihanaa aikaa kaikille aisteille! Haistellaan, maistellaan, kunnellaan ja katsellaan luonnon heräämistä:)

Huomasin,etten muistanut ollenkaan ihania toukokuun iltoja ja öitä:( Hieno kuutamoilta oli lauantaina, joten vielä kuva siitäkin.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

3 kommenttia:

  1. anja15. toukokuuta 2011 klo 22.03

    Samat fiilikset! Postasin juuri samasta asiasta ja yllätys, yllätys! Samoista avautuneista kukkasista. Tarhakylmänkukkia minulla ei ole - vielä, eikä kirjopikarililjaa. Mutta teerien soidinkukerrus on ensimmäisiä kevään heräämisen merkkejä mökkiniemessä siellä Pieksämäen lähituntumassa.

    VastaaPoista
  2. Eija16. toukokuuta 2011 klo 10.22

    Kävin kurkkaamassa sinunkin blogiasi:) Totta , samat asiat ja kasvitkin innostavat meitä:)Olipa kiva huomata, että olet synnyinseutuni kesäasukas:)Ehkäpä olemme joskus tavanneetkin....

    VastaaPoista
  3. Unknown17. toukokuuta 2011 klo 10.18

    Tunnistan tunteen itse meinaan ihan seota tähän ihanuuteen vaikka nyt onkin kylmää. Ihanan syvän värisiä esikkoja, mulla on suurin osa niitä keltaisia, vähän tylsiä. Pari sekoitusta on tullu mutta ei noin hieno ku sun tuo kaksvärinen, mulla ei ole niin paljon punaista, ihania:)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)