Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


keskiviikko 19. tammikuuta 2011

DRAAMAA

Meillä on seurattu mielenkiinnolla pihapiirin ja lähialueen tapahtumia. Kauniista metsäkauriista olemme saaneet nauttia jo toisena talvena. Uutta on ilves! Molemmat eläimet ovat todella upeita ja kauniita ja kuuluvat luontoomme. Rirstiriitainen olo tulee siitä, kun varsinkin ilveksen elinpiiri kaventuu ja se alkaa liikkua ja saalistaa asutuksen lähellä. Mekin asumme vain 8 km päässä Mikkelin torilta. Metsäkauriit kuuluvat valitettavasti sen ruokavalioon:(. Toivoimme, että jänikset ja muut pienemmä otukset riittäisivät sille ja pennulle ( siitäkin on havaintoja). Martta-kissankin puolesta olen ollut hieman huolissani.....


Viime viikolla mies näki ilveksen aivan läheltä tietä auratessaan. Ilves loikkasi aivan traktorin edestä metsään. Tämä tapahtui muutama metri pihastamme! Sitten kauriit eivät enää tulleet ruokailemaan pellolle. Arvelimme, että ovat vetäytyneet ilveksen tieltä. Karu totuus kyllä paljastui, kun naapuri löysi yhden kauriin jäännökset aivan läheltä paikkaa, missä mies oli kauriin nähnyt....Viikko kului ja eilen ilmestyi kolme kaurista taas pellolle:). Toinenkin on saattanut jäädä ilveksen saaliiksi tai sitten paennut kauemmaksi. Toivon, että nämä pärjäävät. Olosuhteet vain eivät ole parhaat: Lunta liikaa kuten kuvasta näkyy. Kahlaavat mahaansa myöten ja meno on vaivalloista. Siksipä viihtyvät enemmän järven jäällä, jossa lumi on kovettunut suojasään ansiosta.

Yllä olevat kuvat on otettu eilen, utuisessa säässä. Kauriit kuulostelevat juuri jotain.....Lähikuvassa kuurainen omena, joka maistuu kyllä kauriille:)

2 kommenttia:

  1. Luonnossa tapahtuu kaikenlaista, ikävääkin toisaalta, mutta sitten taas toisaalta - pitää vaan koettaa olla ajattelematta. Monilla eläimillä on hankalat olot runsaan lumen takia ja kauriithan ovat viime vuosina levittäytyneet uusille alueille, täällä myös, mutta talvet ovat olleetkin kovin vähälumisia ainakin täällä päin. Siellä idempänä on tainnut kyllä lunta riittää?

    VastaaPoista
  2. Meilläkin noita molempia liikkuu aika lähellä, vaikka ei ihan kuvausetäisyydelle olekaan tulleet. Kauriista ei meille ole ollut mitään haittaa, mutta ilvestä pelkään kanssa kissan vuoksi.

    Viime kesänä Sulo joutui parikin kertaa kovaan tappeluun jonkun eläimen kanssa ja eräs epäily oli juuri ilves. Ei vanhaa kissa kuitenkaan enää voi sisälläkään väkisin pitää, joten täytyy vaan yrittää vahtia pihapiiriä.

    Nyt paksun lumen aikaan ei ole kumpienkaan jälkiä näkynyt lähistöllä.

    VastaaPoista