Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Ruskaa ja sadonkorjuuta

Lokakuun vaihteessa kerättiin sitten viimeinen sato eli viinirypäleet. Komea saalis tulikin, ainakin omasta mielestäni:). Pidimme pienen sadonkorjuu juhlan perjantai-iltana...viinirypäleet olivat ihana jälkiruoka! Viini siis ei ole vielä omaa;). Ehkäpä ensi vuonna....

Lauantaina oli sumuinen aamu, mutta poutaa. Päätimme tehdä kunnon siivouksen, vaikka miehen selkä on kipeä ja minun kädet kärsivät myös moisista puuhista. Juuri, kun urakka oli ohi, alkoi aurinko paistaa ja lauantai-illasta kehkeytyi henkeä salpaavan kaunis:) Ruska on uskomattoman hieno tänä vuonna! Auringon laskiessa puiden latvat kultautuivat loistavissa väreissä. Oli ihanaa saunoa rantasaunalla ja käydä uimassa raikkaassa, tyynessä vedessä.
Sielu lepää ja kaikki murheet unohtuvat, kivutkin. Mikään ei ole niin rauhoittavaa, kuin järven tuijottelu...siihen en kyllästy koskaan. Luontohan järjestää meille aina vain uutta ihmeteltävää:)








Sunnuntai aamu oli myös sumuinen, mutta aurinko tuli aika pian esiin. Aamu-uinti kauniina lokakuun aamuna tuntui tosi ihanalta. Heräsin kunnolla;)....Sitten pitikin äkkiä noutaa kamera ja ikuistaa maisema taas uuden näköisenä.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

7 kommenttia:

  1. Eija5. lokakuuta 2010 klo 13.44

    Kiitos Aila:) Kommentoin vähän harvakseen ajoittain, mutta käyn aina vierailuilla sinukin blogissassi.....Kaunista syksyä:)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi8. lokakuuta 2010 klo 17.56

    Syksy alkaa kääntyä pahanlaisesti talvee kohden, lupaili lunta tulevana viikkona. Lehtipuut alkaa jo kovin olla alastomia, mutta sitäkin enempi on lehtiä maassa. En ole haravoinut vielä yhtää, jospa tulevana viikonloppuna tulisi sekin tehdyksi. Mukavaa viikonloppua sinne.

    VastaaPoista
  3. Eija9. lokakuuta 2010 klo 10.52

    Minä en haravoi oikeastaan ollenkaan. Ainoastaan vaahteran lehtiä haravoin, koska ne ovat niin suuria ja maatuvat hitaasti. Keväällä haravoin enimmät pensaiden juurille ja loput huristelen leikkurilla nurmikon ravinnoksi:)
    Samoin sinulle hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi10. lokakuuta 2010 klo 20.27

    Miksen saa Satu-juttua näkymään?

    VastaaPoista
  5. Eija11. lokakuuta 2010 klo 13.23

    Siis Muistoblogissa oleva Satu? Mulla näkyy normaalisti, samoin parin tuttavan kertoman mukaan näkyy....Harmi, en osaa sanoa, mikä vikana. Oletko kirjautunut sinne lukijaksi?

    VastaaPoista
  6. Anonyymi11. lokakuuta 2010 klo 19.08

    Näkyy mullekin, en vain aikaisemmin tajunnut että se on eri sivulla. Nyt olen lukijana siellä. Suo anteeksi, mutta en osannut laittaa sinne mitään kommentia, jotenkin yllätyin kun en yhtään osannut varaantua siihen mitä blogi käsittelee. Ehkä kenties, on vaikeaa sanoa mitään, tai sitten tulee tunne että sanat ovat niin tyhjiä ja tarkoituksettomia että ne jättää kirjoittamatta. Hienoa että olet aloittanut blogin, kenties sekin omalta osaltaan helpottaa suruasi, kun kirjoittaa asioita siinä järjestyksessä kuin ne tuntuu tarpeelliselle kirjoittaa :)

    VastaaPoista
  7. Kaisa Reetta12. lokakuuta 2010 klo 16.57

    Siilin pihan elämä vaikuttaa mukavalta. Jäin ihastelemaan värejä ja maan antimia...
    <3

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)