SINISIÄ UNELMIA

Viileän alkukesän ansiosta monet kasvit ovat kyllä yllättäneet, tai viileydestä oletan johtuvan. Olin vähällä kitkeä ohdakkeen näköiset ruusukkeet kesäkuun alussa, mutta onneksi jäin epäröimään ja tässä tulos, kollaasissa vasemmalla ylhäällä tarhasinivaleunikko Meconopsis betonifolia ja muut ovat sinivaleunikko Meconopsis prattiista. Kylvin siemenet yli neljä vuotta sitten. Itivät hyvin ja syksyllä istutin maahan. Sen jälkeen en muista nähneeni jälkeäkään heistä, paisi kun alkoivat kukkia. Kukkia onkin runsaasti pitkässä varressa. Ah ihanuutta ja onnea!

Muutakin hienoa kukintaa löytyy. Pensasruusut kärsivät kahdesta edellisestä talvesta, mutta näyttävät nyt ottavan kaiken takaisin. Kukinta on valtavaa. Erityisesti ilahduttaa Red Nellyn kukinta. Sen istutin yli kahdeksan vuotta sitten tyttäreni muistoksi.

Kuviani on tänä kesänä esillä Mikkelin Valokuvakeskuksessa Koti Mikkelissä näyttelyssä. Red Nellystäkin löytyy kuva. Näyttely on avoinna 18.8.2017 saakka. Tervetuloa!

KESÄPÄIVIÄ

Kevät hurahti kasvun ihmettä odotellessa. Tiukassa on ollut tänä vuonna. Ensin oli kylmää, sitten kuivaa ja nyt on sitten saatu vettä ihan omiksi ja naapurin tarpeiksi. Muutamia ihania lämpimiäkin päiviä on ollut ja ne on vietetty pihalla, ihan pihalla, kirjaimellisesti ja uuvuksiin asti :D. Idänunikon nuppu karvahattuineen kuvastaa ehkä parhaiten tätä alkukesää. Silti olen nauttinut joka hetkestä. Monen kasvin kukintaa saa odottaa, mutta kyllä odotus sitten palkitaankin.

Uusin projekti on ollut tilkkupeiton virittäminen rautasänkyyn. Maksaruohot ja kivikkokasvit muodostavat elävän peiton, pikkuhiljaa toivottavasti. Muitakin muutoskohteita pihalla on jatkuvasti, mutta nyt on keskityttävä kitkemiseen ja kanttaamiseen. Ensimmäinen kitkentäkierros on suoritettu, mutta uusi olisi aloitettava: vesiheinä nimittäin kukoistaa. Onneksi pidän kitkemisestä :)
Nyt kuitenkin nautin syreenien tuoksusta ja valmistaudun juhannukseen. Hyvää juhannusta kaikille!

VALON HUUMAA

Kyllä ainakin tämä puutarhailija on ihan valovetoinen! Voi, miten innostun heti kun aurinko paistaa ja päivä pitenee. Puutarhakausikin piti aloittaa lumesta huolimatta ;). Talventörröttäjät on osasta puutarhaa katkottu ja ensimmäiset pikkuruiset taimet bongattu: piianesikko nousee aina ensimmäisenä. Tete-narsisseja myös istutettu vanhaan sianruoka-astiaan kuistille. Niin ja ensimmäinen lounas syöty ulkona :)

Talven kääntyessä kevättä kohti, ilmestyy kaikenlaista jännittävää kuten söpöjä tassun jälkiä, tuuli kuvio lunta jäällä, kuivuneet lehdet ja lumi muodostavat sydämen ja kaunein tänä keväänä löydetty oli jääteos. Se löytyi rantasaunaa lämmittäessä sankosta, johon oli jäänyt vettä. Uskomattoman kaunis!

Orvokki tietysti täydentää asetelman pöydällä. Missä se kevät viipyy...

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017

Me Orvokin kanssa aloitettiin puutarhakausi kuvien mukaisesti aika rennolla tavalla  :). Kotipuutarhalehti ja pari siemenluetteloa antavat  hienosti virikkeitä suunnitelmien laatimiseen.

Villasukat, puutarhalehti ja Orvokki :)

Loistoa puutarhaan! Katsotaan miten käy....

Tänään oli siedettävä sää ulkona. Hurjien liukkaiden kelien jälkeen pieni lumisade teki pinnoista nahkeita ja niin pystyi puuhaamaan pihalla huopikkaat jalassa. Ensimmäiset puutarhatyöt tältä vuodelta tehty: havuja arkojen kasvien suojaksi ja kauniita havunoksia sankkoihin koristeeksi.

Keijut unohtuivat pihalle

Hetken oli jo oikean talven tuntua

Väriä kuistilla talvellakin

Tällaisia suloisia yksityiskohtia löytyy ...

....ja tällaisia.

Tulppaanit ovat pärjänneet hyvin kylmällä kuistilla.

Tältä näytti kotitie eilen! Onneksi on nastat myös kengissä :)

SYKSYÄ MUISTELLEN

Pimeä vuodenaika ei inspiroi mitenkään. Kai minun kuuluu nukkua talviunta niin kuin siilitkin tekevät. Tämä syksy on ollut erityisen raskas, olo saamaton ja turhautunut. Lepoa kyllä kaipaakin  kesän puurtamisen jälkeen, joten yritän olla ilman huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä. Muutama kuva syksyn kauniista hetkistä Siilinpihalla ja lomamatkastakin.

SYYSKUUSSA

Tämä salkoruusu kukki marraskuun pakkasiin asti.

Samoin clematis viticella `I am happy`

Happomarjan syysväri oli loisteliaan oranssi.

LOKAKUUSSA

Neljää erilaista talvivalkosipulia istutettiin peltoon.

Pitkästä aikaa myös kalastettiin. Saatiin mm. muikkuja ja haukia.

Syyssahramit ilahduttivat vielä ihan kuun lopussa.

MARRASKUUSSA

Marraskuun sää on ollut vaihtelevaa: välillä lunta ja pakkasta, välillä vesisadetta. Lyhtykoisot hehkuivat silti iloisen värisinä-

Orvokki on alkanut viihtyä sisällä enemmän.....

......kuten emäntäkin.

Kauniita talvisiakin päiviä on sentään ollut joitakin.

LOMAMATKA KREETALLE  katkaisi pimeän ajan mukavasti. Siellä näin ensimmäistä kertaa kukkivan puuvillan ruukussa. Kaikki kuvat pienestä ja viehättävästä Kritsan kylästä.

Rappioromantiikkaa ja upea pelargoni.

Upeannäköinen ruusu.

Puuvillan kaunis kukka.

ELOKUUTA IHMETELLESSÄ

Kesä pyörähti elokuulle ja ainainen kesän lopun haikea fiilis hiipii pintaan. Ei voi mitään, varsinkaan sateisena päivänä kuten tänään. Kyllä tästä taas toipuu kunhan pistää kädet multaan. Syyskesän siirtojuoksutus alkaa nimittäin pikkuhiljaa :) Perhosten saapuminen on myös yksi merkki kesän loppumisesta. Niitä on kiva seurata ja miettiä mitä uusia perhoskasveja vielä löytyisi.
Ensin aion kuitenkin tutustua viikonloppuna muiden puutarhoihin. Valtakunnallinen Avoimet puutarhat- tapahtuma on nimittäin sunnuntaina ja ensimmäistä kertaa en itse avaa Siilinpihaa vieraille vaan nautin vapaasta ja toisten puutarhoista.

Neitoperhoset ovat löytäneet mainion lentokentaän sinipallo-ohdakkeista.

Tässä muutamia neitosia.

Kuvassa keskeltä vähän oikealle sinipallo-ohdakkeita, jotka kasvavat valtavan korkeiksi, yli kaksi metrisiksi. Vasemmalla nukula.

Puutarhassa käy nyt melkoinen kuhina: perhoset, kimalaiset, kukkakärpäset ym. nautiskelevat monista ihanista kasveista, joita olen lisännyt vuosi vuodelta. Hyviä "perhosmagneetteja" ovat sinipallo-ohdakkeen lisäksi mm. sinipiikkiputki, punalatva, nauhukset, mintut, dorianvillakko, auringontähti, nukula.

Mirrinminttu ja koreakärsämö

Dorianvillakko

Väriminttu

Daaliakin kiinnostaa ainakin sitruunaperhosta.

Puutarha-apulaiseni Orvokki on ollut melko kiireinen koko kesän. Pyörähtänyt välillä syömässä, jos ei ole myyriä saattunut saamaan saaliiksi, nukkunut hetken sohvan nurkassa, vaatinut rapsutuksia ja punkkitarkastuksia. Tosin kiipeileminen ja esiintyminen isäntäväelle ja vieraille välillä rasittaa, joten unet saattavat sitten venyä pidemmiksi.

Tämäkö muka pöytä? Sisällä Orvokki tietää, ettei pöydälle mennä, mutta...

Nyt on ihana ja tarpeeksi iso puu teroittaa kynsiä.

Päikkärit Laulavan lohikäärmeen kanssa.

Omenapuu taipuu omenien painosta, ei Orvokin.

Loppukesän haikeutta lisää sekin, että kohta menee ruis nurin. Koko alkukesä on nautittu huikean kauniista ruispellosta. Se elää niin hienosti valon mukaan ja tässä pellossa viihyvät ruiskaunokit ja sauniot!Saunapolku on niin ihana!

Heinäkuinen ruispelto.

Saunapolku rantaan.

`Tikkala`- daaliat ruispellon laidassa.