Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


tiistai 20. kesäkuuta 2017

KESÄPÄIVIÄ

Kevät hurahti kasvun ihmettä odotellessa. Tiukassa on ollut tänä vuonna. Ensin oli kylmää, sitten kuivaa ja nyt on sitten saatu vettä ihan omiksi ja naapurin tarpeiksi. Muutamia ihania lämpimiäkin päiviä on ollut ja ne on vietetty pihalla, ihan pihalla, kirjaimellisesti ja uuvuksiin asti :D. Idänunikon nuppu karvahattuineen kuvastaa ehkä parhaiten tätä alkukesää. Silti olen nauttinut joka hetkestä. Monen kasvin kukintaa saa odottaa, mutta kyllä odotus sitten palkitaankin.






Uusin projekti on ollut tilkkupeiton virittäminen rautasänkyyn. Maksaruohot ja kivikkokasvit muodostavat elävän peiton, pikkuhiljaa toivottavasti. Muitakin muutoskohteita pihalla on jatkuvasti, mutta nyt on keskityttävä kitkemiseen ja kanttaamiseen. Ensimmäinen kitkentäkierros on suoritettu, mutta uusi olisi aloitettava: vesiheinä nimittäin kukoistaa. Onneksi pidän kitkemisestä :)
Nyt kuitenkin nautin syreenien tuoksusta ja valmistaudun juhannukseen. Hyvää juhannusta kaikille!






Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

3 kommenttia:

  1. Between20. kesäkuuta 2017 klo 18.54

    Kitkemistä ei voi unohtaa. Rikat ottavat tilansa nopeammin, kuin huomaakaan.

    VastaaPoista
  2. Eija21. kesäkuuta 2017 klo 14.56

    Totta. Ei muuta kuin kimppuun vaan niin tasapaino säilyy ��

    VastaaPoista
  3. Sussi23. kesäkuuta 2017 klo 15.05

    todella kaunista!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)