YSTÄVÄNPÄIVÄ 14.2

Vaikka jo aiemmin toivottelin Hyvää Ystävänpäivää, niin päätin laittaa vielä kunnollisen  tervehdyksen, kortin. Martta antoi siihen niin mainion vaihtoehdon :) poseeraamalla läppärin vieressä silmä tarkkana. Mielestäni ystävänpäivä pitäisi olla  joka päivä, mutta kivahan tämä nimikkopäiväkin on. Nautitaan olostamme ystävien kanssa niin kotona, harrastuksissa kuin töissäkin. Jokaisesta em. paikastahan toivottavasti löytyy ystäviä:)

"En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua "...paitsi ystäviä.." Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä. Silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin, että kaikki rypytkin siliävät.

- Nalle Puh 

VALOILMIÖITÄ

Ihan pakko sanoa, että tämä kevättalvi on hyvin kuvauksellista aikaa. Onneksi kamera ulkoilee kanssani nykyisin aina;). Siis onneksi on tarpeaksi isot taskut ulkoilutakissa.....Henkeä salpaavan kaunista on koko ajan, kun aurinko paistaa. Maisema saa hienoja sävyjä riippuen siitä, miten auringon säteet osuvat. Toisaalta valot ja varjot maalaavat ihan omia kuviaan, kun sillä silmällä katselee. Tuossakin yhdessä kuvassa näyttää olevan nukkuva hahmo ja toisessa huutavat kasvot!
Pakkasta on kyllä minun makuuni hieman liikaa:( Nytkin odotan, että aurinko edes hieman lämmittäisi, niin lähtisin taas ulos.... ehkä tämä on laiskuuttakin. Eilen tein pitkän lenkin ja nämä kuvat ovat siltä reissulta. Tapasin kivan eläin ystävänkin, joka oli hieman karkuteillä. Emäntä löytyi onneksi pian:)

Huomiseksi kaikille kaunista talvipäivää ja hyvää ystävänpäivää!

SISÄPUUHIA

Huomasin, että päivitykset ovat olleet aika harvassa. Talvi ei oikein ole minun vuodenaikani, vaikka siinäkin on puolensa:) Ihana seurata luonnon ilmiöitä ja eläimiä, joita tässä pyörii kiitettävästi. Kauriiden lisäksi odottelen taas teerien ilmestymistä rantakoivuihin. Pikkulintujen laulua saa jo vähän kuunnella....kevään ensimmäisiä merkkejä:). Olen ajatellut kertoa kuvin ja sanoin rakastamistani perinneperennoista ja vanhoista pensasruusuista, muttei ole oikein tullut inspiraatiota:(. Siirrän sen puuhan sitten hamaan  tulevaisuuteen....

Kun tämä talvi runsaine lumineen vielä jatkuu, on pakko kertoa Martasta, jonka kissantouhuja saa seurata päivittäin:). Hurja tappelu isännän rukkasten kanssa, lämmittelyä takan ääressä ja viattomia katseita tietokoneen sotkettujen piuhojen seasta....Niin ja sitä on pitänyt varoitella! Aina kun se lähtee ulos, muistutan sitä ISOSTA KISSASTA, joka saattaa pimeässä vaania pikkuista kotikissaa. Ilvekset näet metsästävät alueella myös.

SUNNUNTAINA

Tänään on ollut todella kaunis, suorastaan idyllinen talvipäivä:). Ystävän kanssa teimme kävelyretken ja kamera oli myös mukana, joten kaunista maisemaa tuli ikuistettua vähän väliä. Kun tulin kotiin, tuli yksi kauris vastaan pihapolulla! Se säikähti ja pakeni pellolle, jossa kaksi muuta olivat. Jäivät seuraamaan tekemisiäni ja pääsin hiljaa liikkumalla n. 30 m päähän, ah! Kyllä ne on kauniita ja siroja:). Kun yritin lähemmäksi.....se oli liikaa, joten näin vain söpöt peräpeilit hetken aikaa. Ne muuten pomppivat hassun näköisesti: Tasajalkahypyn näköisiä loikkia ja korkealle;)

DRAAMAA

Meillä on seurattu mielenkiinnolla pihapiirin ja lähialueen tapahtumia. Kauniista metsäkauriista olemme saaneet nauttia jo toisena talvena. Uutta on ilves! Molemmat eläimet ovat todella upeita ja kauniita ja kuuluvat luontoomme. Rirstiriitainen olo tulee siitä, kun varsinkin ilveksen elinpiiri kaventuu ja se alkaa liikkua ja saalistaa asutuksen lähellä. Mekin asumme vain 8 km päässä Mikkelin torilta. Metsäkauriit kuuluvat valitettavasti sen ruokavalioon:(. Toivoimme, että jänikset ja muut pienemmä otukset riittäisivät sille ja pennulle ( siitäkin on havaintoja). Martta-kissankin puolesta olen ollut hieman huolissani.....

Viime viikolla mies näki ilveksen aivan läheltä tietä auratessaan. Ilves loikkasi aivan traktorin edestä metsään. Tämä tapahtui muutama metri pihastamme! Sitten kauriit eivät enää tulleet ruokailemaan pellolle. Arvelimme, että ovat vetäytyneet ilveksen tieltä. Karu totuus kyllä paljastui, kun naapuri löysi yhden kauriin jäännökset aivan läheltä paikkaa, missä mies oli kauriin nähnyt....Viikko kului ja eilen ilmestyi kolme kaurista taas pellolle:). Toinenkin on saattanut jäädä ilveksen saaliiksi tai sitten paennut kauemmaksi. Toivon, että nämä pärjäävät. Olosuhteet vain eivät ole parhaat: Lunta liikaa kuten kuvasta näkyy. Kahlaavat mahaansa myöten ja meno on vaivalloista. Siksipä viihtyvät enemmän järven jäällä, jossa lumi on kovettunut suojasään ansiosta.

Yllä olevat kuvat on otettu eilen, utuisessa säässä. Kauriit kuulostelevat juuri jotain.....Lähikuvassa kuurainen omena, joka maistuu kyllä kauriille:)

TALVISIA TUNNELMIA JA KUMMIA POLKUJA;)

Ulkona liikkuessa huomaa aina jotain....Kun vähän väliä sataa uutta lunta, niin kaikki kulkijat kyllä huomataan. Martan jäljet eivät ole uutta, eivätkä kauriiden. Kauriit ovat rohkaistuneet ja tutkivat joka paikan, josko syötävää löytyisi. Siinä sitten lyhdytkin kaatuilevat. Ruusupensaiden latvatkin taitavat kelvata välillä. Onneksi lähikaupasta saamme niille tuoretta evästä.
Paljon on sellaisa piiperryksiä, etten tunnista, mutta mukavia seurattavia ja katsottavia. Mihin tuokin polku johtaa...kiven koloon.... vai talon viereen!!!! Martta tänne! Hiirulaisia ei sisällä kaivata!

UUSI VUOSI...

Vuoden vaihde lähestyy.....se tietää sitä, että kevät on jo paljon lähempänä ja mieli alkaa askarrella kasvien parissa. Huomasin selailevani viime kesän kuvia. Voi, miten rehevää ja kaunista olikaan....
Onhan tämä kunnon talvikin hieno! Postikorttimaisemia koko ajan! Mutta kun olen niin valon ja kesän ihminen, kaipaan aurinkoa ja lämpöä ja sitä, että saan pistää kädet multaan:). Tuota ihanuutta odotellessa ajattelin aloittaa täällä muistelut mm. ruusuista ja vanhoista perennoista. Mutta sitä ennen otetaan uusi vuosi vastaan....