 |
| Illakot kukkivat juuri nyt ja tuoksuvat huumavasti. |
Pitkän hellejakson jälkeen tuli sitten sadekausi! Luonto kyllä kaipasi jo vettä kovasti, joten hyvä niin....viileää vain on , +11. Koska harmaana ja sateisena päivänä ei oikein huvita tehdä ulkona mitään, ajattelin täydentää tämän sarjani loppuun. Tosin nythän olisi kasvien kannalta paras ilma istuttaa! Muutama pensas, kärhö ja perenna odottelee sitä, että minua huvittaa taas ;). Ehkäpä huomenna....
 |
| Illakko |
 |
| Verikurjenpolvi |
 |
| Lehtoängelmä |
 |
| Jalokallioinen |
 |
| Syysasteri |
Lila ja violetti ovat hienoja värejä puutarhassa ja sopivat yllättävän hyvin monien muiden värien rinnalle. Minä kun aina "maalaan" puutarhassa myös kasvien väreillä :). Erityisesti vaalenvihreä lehtiset kasvit ja lila ovat yhdistelmänä huikean kaunis. Vihreää tietysti löytyy joka kasvista, mutta kylläpä sävyjä on paljon!
Ylinnä oleva illakko kukkii juuri nyt. Siinä on myös tummempi violetti ja valkoinen versio olemassa. Illakko siementää ja leviää helposti, muttei ole hankala. Se sopii hyvin varjoisiin paikkoihin ja tuoksuu aivan ihanalta illalla:) Kukinta sattuu yhtä aikaa syreenien kanssa ja väritkin sointuvat hienosti . Tuoksut myös sekoittuvat, mutta ei haittaa:)
Verikurjenpolvessa on myös ainakin kolmea väriä olemassa. Lilan lisäksi minulla on myös vaalenpunaista ja valkoista. Osassa maata verikurjenpolvi kasvaa luonnonvaraisena. Se viihtyy hyvin auringossa ja kuivassakin paikassa, joten sen kasvattaminen on helppoa.
Lehtoängelmä on myös alunperin luonnonvarainen, uhanalainen ja siksi rauhoitettu. Se on akilleijamainen lehdistöltään, melko korkeaksi kasvava perenna. Sen väri on vaalenpunaisen ja lilan väliltä, mutta otin sen mukaan nyt tähän lila-osastoon.
Jalokallioinen on yksi monista suosikeistani:). Se on tuttu jo lapsuuden kotini puutarhasta. Kukkii pitkään ja runsaasti. Ainoa huono puoli on sen hennot varret, joten se kaipaa tukea pysyäkseen kauniisti pystyssä, ainakin tällaisella tuulisella paikalla.
Syysasterin lila on hyvin inteensiivinen ja voimakas. Se on hieno loppukesän kukkija, eikä säikähdä ensimmäisiä pakkasiakaan. Tämän kyseisen asterin alun olen saanut anopiltani, joka juuri menehtyi 86-vuotiaana. Häneltä ovat peräisin monet muutkin kasvit, joita minulla on. Hänen muistonsa säilyy mm. näissä ihanissa vanhanajan perennoissa, joita lämmöllä yritän vaalia:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti