Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


tiistai 26. huhtikuuta 2016

HIDASTELUA

Kevät etenee ainakin minun mielestäni ihan liian hitaasti! Edellisen päivityksen jälkeen ei ole paljoa tapahtunut kasvun suhteen. Jäät sentään läksivät järvestä ja pääsin ensimmäistä kertaa avoveteen uimaan avantouintikauden jälkeen. Kovin on ollut kylmää ja märkää. Vettä, räntää, lunta ja rakeita, kaikkia on saatu. Puutarhailijan istutusinto on kovimmillaan, mutta pitää vielä malttaa hetki. Onneksi narsissit ja orvokit pärjäävät jo hyvin ulkona. Se hyvä puoli tässä on ollut, että olen malttanut rauhassa tutkailla pihaa ja sen tapahtumia.

Virvaliljat

Krookukset

Sinivuokot

Pihalaja-angervon silmu

Tältä maisema näytti hetken
Olin viritellyt kuistille lämpimään paikkaan itselleni mukavan ja lämpöisen tuolin, mutta sen käyttö meni eräälle toiselle. Mustarastaat ahkeroivat kovasti pihalla. Mitä kaikkea löytänevätkään lehtien joukosta. Valitettavasti vievät myös kasvien nimilappuja! Eräs tuttava arveli, että on monessa pesässä hienot nimikyltit tyyliin Primula tai Lilium, hih! Tuttu joutsen pariskuntakin ilmestyi jo ennen jäiden lähtöä ja kuikat näin tänä vuonna ennen kuin kuulin! Tulivat uimaan kanssani! Tästä se kesä jo lähtee :)





Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

4 kommenttia:

  1. L26. huhtikuuta 2016 klo 12.23

    Samoja mietteitä täällä, kunpa ilmat lämpenisivät jo pian! Toisaalta nyt on ihanaa nauttia näistä kevään/kesän ensimmäisistä merkeistä, jospa vaan räntäsade hetkeksi hellittäisi! Maltti on valttia vai miten sitä sanotaan! ;)

    VastaaPoista
  2. Saila26. huhtikuuta 2016 klo 12.32

    Heh, Lilium-nimellä varustettuja linnunpesiä :-D Voi kisua, heti kun laittaa ihanan lampaantaljan tuolille, niin noihan siinä käy. Ja se kisuille suitakoon, niin söpöjä ovat köllötellessään.
    Toivottavasti alkaa säät lämmetä, muutamalla asteella, mutta ei toisaalta sitten liikaa kumminkaan, jotta kevätkukkailo kestää mahdollisimman pitkään.

    VastaaPoista
  3. Between26. huhtikuuta 2016 klo 19.51

    Seuraa kissaa, se tuntee parhaat paikat!
    Pakko ottaa myönteinen näkökulma surkeaan säähän eli ehtiipä riittävästi tutkia ja ihailla jokaista kevätkukkijaa.

    VastaaPoista
  4. Leena K29. huhtikuuta 2016 klo 21.31

    Pihlaja-angervot ovat kevään airuita. Meidän pihalta ne ovat villiintyneet tien varteen ja tunkevat metsäänkin. En niitä suuremmin rakasta - paitsi kevättalvella, kun silmut tunkevat auki heti kun vähän pakkaset hellittävät.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)