Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


perjantai 1. marraskuuta 2013

MARTTA



Siilinpihalla on ollut kaikin puolin hiljaista. Syksyn koen  kuoleman ja luopumisen ajaksi luonnossa, mutta muutkin menetykset näkyvät tulevan syksyllä. Rakas ja ihana Martta-kissa, jonka tyttäreni jätti minulle muistoksi, sairastui vakavasti kolme viikkoa sitten ja  piti nukuttaa.  Oli raskasta seurata tärkeän kanssakulkijan kipua ja tuskaa ja silti päätös nukuttamisesta oli vaikea. Mielessä pyöri koko ajan, että jos sittenkin löytyisi vielä apua! Martan tuskainen katse ja kovat kohtaukset kuitenkin saivat minut tekemään raskaan päätöksen.

Kovin on ollut hiljaista... Kuulen vieläkin pienten tassujen pehmeitä ääniä ja vaativampia rapinoita kun se halusi sisään. Kaipaan kovasti iltarituaaliamme, jolloin Martta asettui kerälle syliini kehräämään. Silittelin ja sain mieleni rauhalliseksi olipa päivä ollut miten kaoottinen tahansa. Eläimen hyvää tekevää vaikutusta ei pitäisi vähätellä!

Syyspuuhat ovat tuntuneet toisarvosilta. Olen toki istuttanut valtaisian määrän kukkasipuleita kevättä varten. Onhan se lupaus taas uudesta elämästä, kevään tulosta aikanaan ja kaiken jatkuvuudesta. Martan hautasin tyttäreni nimikkoruusun `Red Nellyn `viereen. Siinä on hyvä lepopaikka puutarhakissa Martalle.

3 kommenttia:

  1. Rakkaan lemmikin menettäminen on aina kova paikka.

    VastaaPoista
  2. Lemmikin menettäminen koskee kovasti. Martalla ei onneksi ole enää kipuja. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  3. Otan osaa suuressa surussa. Voimia!

    VastaaPoista