Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

METSÄPOLUILLA


Pakkasusva nousee saaren takaa Kallajärvellä.
Huutokalliolta on hienot maisemat järvelle.
Ruusutarinoiden lomassa pitänee kertoa retkestä, jonka tein viime sunnuntaina. Nythän on ollut huikean kauniita pakkaspäiviä. Iltapäivällä pakkanen on laskenut sen verran, että kaunis sää houkuttelee ulkoilemaan kameran kanssa.

Läksin vakio lenkkipolulleni, mutta huomasin, että Kommelin luolille menee ihan hyväksi tamppaantunut polku. Joten sinne! Kommelin luolat sijaitsevat kotijärveni Kallajärven itä-rannalla, Mikkelin kaupungin perintömetsässä. Kotipihasta on vain n. kilometri kävelymatkaa. Sinne tulee retkeiltyä silloin tällöin, koska paikka on niin jännittävä. Vieraat raahataan sinne useimmiten myös, lievästä vastustuksesta huolimatta;)

Kävelin reippaasti polkua ohi luolien. Kiipesin Huutokalliolle, josta avautuu huikea maisema alas järvelle. Kahlasin hangessa korkeimmalle kohdalle ja hups! Liukumäki jäälle oli lähellä. Jäälle on aika reipas pudotus ja aika lähellä alapuolella oli myös kaksi hyvin merkittyä avantoa, verkkoja varten. Avantouintia harrastankin mieluummin oman laiturin päässä! Korkealta sain kuitenkin hienoja kuvia:)

Polku jatkuikin jyrkkää rinnettä ylös, jossa en ollut ennen käynyt. Ajattelin, että sieltä vielä ylempää saan upeita kuvia. En tiennyt, mihin polku johtaa, mutta johonkinhan se menee, kun siellä kerran kävellään. Kävelin...kävelin...kävelin....kului tunti, kaksi...kävelin. Ei kuulunut mitään ääniä, vain pieniä risauksia ja narskuntaa jalkojeni alla. Käväisi mielessä ilves, jonka jälkiä oli pihassakin ja karhut, joista on ollut havaintoja lähellä. Aloin hyräillä rauhoittaakseni itseäni, kuten Martta kissa. Vilkkaasta mielikuvituksesta on joskus harmia, jos iloakin. Puut alkoivat näyttää otuksilta! Ei kivoilta kuvattavilta vaan pelottavilta.

Metsässä oli jännittävää, kuten tässä olevan "portin" kohdalla.


Huutokalliolla

Hienoja lumitähtiä rannan puissa.
Mitähän tuolla on?

Aurinko oli jo laskemassa, kun pääsin lähelle kotia.
Sitten alkoi jyrkkä alamäki, melkoista taiteilua, mutta alas tulin kaatumatta;) Tulin pienelle tielle, lähellä oli yksi talo. En yhtään tiennyt, missä olin! Mietin, että menenkö kysymään, mutta hävetti....Kuulostelin. Kuulin autojen ääntä ja muutaman sadan metrin päässä näin alapuolella 5-tien. Suuntasin siis tien yli ja löysin ensimmäisen tutun tien nimen. Osasin mennä oikeaan suuntaa kotia kohti. Retkelleni kertyi aika paljon pituutta, koska aikaakin meni reilusti yli kolme tuntia. Kiinnostava kohdata yksin omia ajatuksia, epävarmuuttakin, mutta kyllä kaksin retkeily on hauskempaa. Tutussa paikassa yksin olo tuntuu paljon hauskemmalta:) Voi, miten ihanaa oli mennä saunaan.....

7 kommenttia:

  1. Hienot on sinulla retkeilymaisemat ja upeat kuvat muistona!

    VastaaPoista
  2. Huutokallion kuva on aivan upea jälleen kerran ! Luin muuten lehdestä kivan jutun bloggaamisestasi ;) Samaan lehteen lähetin tänään oikoluettavaksi tarinaa vanhusten hoidosta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansikuvatytöksi joutuminen oli yllätys, mutta ehkä sen kestää kerran elämässään;). Olen myös yrittänyt välillä puuttua mm. vanhusten huonoon hoitoon. Ain a ei jutut mene läpi, mutta onneksi julkinen keskustelu mm. facebookissa saa vauhtia päättäjiin. Toivottavasti siun teksti julkaistaan:)

      Poista
  3. Varmasti sauna maistui. Onneksi pääsit kotiin valoisan aikaan! Sitten tulisikin epötoivoinen olo, jos alkaisi laskeutua hämärä eikä olisi varma, mihin suuntaan pääsee takaisin kotiin.
    Aivan häkellyttävän ihania kuvia, niin kauniita maisemia ja uusi otsikkokuvasikin oikea ilo silmälle.

    VastaaPoista
  4. Hienon hienot talvikuvat! Kuvista voin nauttia vaikka kuinka, kun ei tarttis kärsiä siitä toldellisuudessa...;))!

    Aijahaa! Teilläkin on koko maata koskeva avoin puutarhapäivä! Kiva! Onko se ensimmäistä kertaa? Meillä oli ensimmäinen 'Tusen trädgårdar' 2010. Tänä vuonna se on 12.8

    Wille- ja Maijakissa lähettelevät kovasti terveisä Martalle ;))))!

    /Anja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä:) Suomessa on tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuo kansinvälinen puutarhapäivä. Onkohan teidän tapahtuma jokin muu, koska olen ymmärtänyt, että tämä tapahtuma on 19.8 jokaisessa maassa. Muita pieniä taphtumia on toki järjestetty meilläkin aiemmin.

      Poista