Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Ruusukollaasi: Valkoista, pinkkiä .....

Harmaan Kalevalan päivän kunniaksi kokosin osasta pensasruusujani kuvakollaasin. Marttakin pääsi mukaan....Viime kesänä kaikki ruusut kukoistivat. Juhannusruusu, Rosa pimpinellafolia, aloittaa kukinnan. Se on mielestäni ihanin ruusumme. Kestävä, kaunis ja ihanan tuoksuinen. Juhannusruusut ovat olleet tässä pihapiirissä kauan. Lisäksi kuvassa on punalehtiruusu, Rosa glauca, suviruusu, Rosa poppius, valamonruusu, Rosa Splendens, metsäruusu, Rosa majalis ja mustialan ruusu, Rosa Minette.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Viinirypäleitä

 

Olen opetellut käyttämään kuvankäsittelyohjelmaa, jolla voi tehdä monenmoista, kuten tällaisia kollaaseja. Innoissani en malta nyt pysytellä aivan ajankohtaisissa siemenkasvatuksissa vaan esittelen viime kesän viinirypäle satomme: ). Ylemmän kuvan esittelin jo Vihreän yhteydessä, mutta nyt uusintana:) Saimme tämän Vitis x "zilgan" häälahjaksi entisiltä naapureitani 2006 kesällä. Istutimme sen etelän puoleiselle kuistin nurkalle suurien kivien kupeeseen. Se talvehti hyvin ja kolmantena eli viime kesänä teki ensimmäisen satonsa, pienen korillisen ihania rypäleitä! Maistuivat makeille! Odotan innolla ensi kesää, millaista satoa saamme vai saammeko ollenkaan. Innostus on sen verran suuri, että lisäämme viinirypäleitä, jos satoa alkaa tulla. Omat viinikorjuu juhlat ja oma viini tietenkin siintelevät unelmissani, ah! ;)

tiistai 23. helmikuuta 2010

Pistokkaita ja siemeniä


Nyt se sitten alkoi! Ensimmäiset pistokkaat on otettu pelargoneista, Pelargonium Zonale-hybr., ja pistetty multaan. Pariin pieneen purkkiin vain....Olen aina pitänyt näistä iso-äidin kukkasista. Siskon kanssa pikku-likkoina laulettiin lomamatkoilla auton takapenkilla " Mummon pelargoniaa". Vanhemmat saivat kuulla sitä hoilotusta kyllästymiseen asti. Sen jälkeen en ole juuri laulanutkaan, mutta pelargonit ovat kyllä kulkeneet mukana, niin oikeina kasveina kuin tekstiilienikin kuvissa. Kuvan lohenpunaisen pelargonin olen kasvattanut siemenistä kolme vuotta sitten. Se on kukkinut hienosti ja taimia on tullut runsaasti jo jakoonkin. Katkaisen virkeimmät varret, poistan alimmat lehdet ja tuikkaan kosteaan multaan. Siitä se uusi kasvu on alkanut, toivottavasti nytkin:).Alla olevassa kuvassa tämän tilan vanhat maitotonkat ovat saaneet kaverikseen em. pelargoneja. Kuva viime kesältä.

Tänään kiertelin puutarhamyymälöissä ja katselin kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin. Mukaan lähti neljä pientä minikasvihuonetta, jotka pääsevät taimi-ikkunalle. Täytyy vain malttaa, ettei laita kaikkea liian aikaisin. Löysin kivoja nimikylttejä, jotka voisi laittaa kasvin viereen puutarhassa. Nimien muistaminen kun tekee tiukkaa välillä, varsinkin tieteellisten nimien:(. Kyltit olivat puisia pienessä varressa ja niissä oli liitutaulu, johon voisi kirjoittaa. Ainoa vika oli hinta, pari €/ kpl....minulla on n. 400 kasvia, joten vaikka osallekin, investointi tuntui isolta. Yritän kehitellä jonkin kierrätysidean tähän. Niin ja ideoita otetaan myös vastaan!

Kuvakollaasissa olevat Gerberan kukat, Gerbera jamesonii, ovat ruukkukasvista, jonka ostin pakkaskauden iloksi keittiön pöydälle. Tiesitkö, että Gerbera, suomenkieliseltä nimeltään sädelatva on sukua kotoiselle voikukallemme? Yritän saada sen menstymään sisällä ja siirrän sitten kesällä ulos. Se on kuulemma kova kukkimaan, jos vain muistaa lannoittaa. On hauska kokeilla uusia kasveja varsinkin, jos niitä tuotetaan kotimaassa kuten gerberat nykyisin.

Siemenpusseja alan selailla ja selvitellä, mitä pistän ensimmäisenä kasvamaan. Sain järjestettyä olohuoneen nurkkaan taimia varten ihan oman paikan siirtelemällä kalusteita eri paikkoihin. Koti muuttui taas hieman ja muutos virkistää pikkuisen. Saisi aurinko alkaa jo lämmittää, että kasvu alkaa ja mieli virkistyy:)

tiistai 16. helmikuuta 2010

Talven törröttäjät


Valo on lisääntynyt ilahduttavasti. Se aiheuttaa myös sen, että alan vilkuilla kaappeihin ja purnukoihin, joihin olen säilönyt siemeniä. Odotan myös innolla Fyllin siemenkirjettä, josta poimin joitakin siemeniä. Mitään en ole vielä kuitenkaan alkanut esikasvattaa. Siinä puuhassa en muutenkaan ole kovin innokas. Pitäisi olla jokin hyvä valoisa paikka, missä sotkea rauhassa. En oikein kestä epäjärjestystä kodissa ja siksi olohuoneen kasvatusikkuna on pysynyt hyvin maltillisena. Ehkäpä hyvä, koska taimia tuppaa tulemaan runsaasti. Onhan niitä toissaalta kiva viedä tutuille ja ystäville lahjaksi. Toivon mukaan saamme jossain vaiheessa lasitettua ison etelänpuoleisen kuistin. Siitä saisi ihanan talvipuutarhan ja kasvatuspaikan. Ideoita minulla kyllä on, kunhan aviomies vain ehtisi ne toteuttaa;).

Tällä hetkellä talvinen luonto on aivan ihana! Aurinkoisina päivinä aistii jo kevään tulon tippuvissa räystäissä ja linnun laulussa. Teeret kokoontuvat rantakoivuihin tai tyrnimaahan. Eilen pitkällä lenkillä näin jäniksen jälkien lisäksi ketun helminauha jäljet ja jonkin pienemmän, ehkä lumikon. Lumen keskeltä törröttävät vahvat perennat kuten kuvan värimintut. Nämä talventörröttäjät tekevät puutarhasta mielenkiintoisen talvellakin. Kun lumi sulaa, silppuan ne maahan ravinnoksi seuraavalle kasvukaudelle. Sanotaan, että väriminttu on hyvä myyrän karkotin, ehkäpä, onhan siinä voimakas tuoksu. Silppuamista odotellessa lähden taas kuvausreissulle:) :)

maanantai 8. helmikuuta 2010

Väriterapiaa talven keskellä :) MUSTA



" All their damned talk of modern painting I´ve been forty years discovering that the Queen of all colours is black!" Näin sanoi Renoir.

Musta on erittäin merkittävä väri, jo siksikin, että se on kaikkien värien summa. Musta imee kaiken valon itseensä. Musta peittää ja salaa. Se on suojaväri, joka auttaa, kun elämä on vaikeaa. Länsimaisissa kulttuureissa se onkin surun väri, johon voi suojautua. Se on myös kuoleman ja pimeyden väri. Koska ihminen luonnostaan pelkää pimeää, mustaan liittyy useissa kultuureissa negatiivisia asioita. Mustaan liitetään myös tietämättömyys, tuntematon. Black out= tajuttomuus, aukko muistissa.
Joissakin kulttuureissa kuten Egyptissä musta väri liitetään elämän syntyyn. Kuivuudesta kärsivissä maissa kostea maa mielletään mustaksi. Kostea maa saa aikaan kasvun, elämän syntymisen.

Vaatetuksessa musta on suruvärin lisäksi usein auktoriteetin esim. virkapukujen väri. Se vihjaa mielikuvituksen puutteesta ja että piiloudut sen taakse. Siksi ehkä identiteettiään etsivät murrosikäiset suosivat mustaa. Musta mielletään myös juhlavaksi ja tyylikkääksi väriksi esim. pikkumusta. Itselleni musta on vaatetuksessa ollut aina mieleinen väri, erityisesti kesällä, jolloin luonnossa on paljon värejä. Kokonaan mustaa en tosin suosi. Aina pitää olla pientä piristystä mukana, värikäs huivi tai koru:).

Luonnossa talvi on mielessäni hyvin mustavalkoinen. Siksi otin kasvimaailmasta esimerkikiksi koivun, tässä hieskoivu, Betula pubescens. Koivun runko on niin hieno yhdistelmä mustaa ja valkoista. Se on kaunis niin kesällä kuin talvellakin. Mustia kukkiakin on olemassa, tosin ne eivät ole useinkaan ihan mustia vaan tumman violettejä tai tumman punaisia. Itselläni ei toistaiseksi ole yhtään sellaista kasvia, mutta odotan juuri siemenkirjettä, josta toivon saavani mustan salkoruusun siemeniä.

Mustan lisäksi otan tähän mukaan harmaan/hopean, koska niissä on mukana mustaa. Kuvan viiruhelpi, Phalaris arundinacea, on nopeasti leviävä heinä, jonka arvo perustuu sen hienoon harmahtavaan väritykseen. Harmaan/ hopean väriset kasvit ovat parhaimmillaan antamassa taustaa muille värikkäämmille kasveille. Muita harmaan/hopean värisiä kasveja puutarhastani löytyy mm. helminukkajäkkärä, Anaphalis margaritacea, nukkapähkämö, Stachys byzantina ja marunoista hopeamaruna, Artemisia ludoviciana ja silkkimaruna, Artemisia pontica. Helminukkajäkkärän on 1960-luvulla äitini hankkinut omakotitalomme pihaan. Taimet ovat seuranneet mukanani uusiin kotipihoihin:)

Tärkeänä osana puutarhani hoitoa esittelen myös Martan, maatiaskissamme, joka on paras apu myyrien ja hiirien kurissa pitämisessä;). Viime vuoden saldo oli n. 300 myyrää! Martan hieno turkki on hyvä esimerkki luonnon kauniista mustavalkoisista väriyhdistelmistä. Kuvassa Martta kiirehtii juuri takaisin sisälle, oltuaan retkellä tutkimassa metsäkauriiden jälkiä. Ilmeisesti olivat liiaan suuria saaliita tällä kertaa;)

Jos sinulle tuodaan harmaakäenkukan kimppu, se merkitsee, että sinua pidetään nerona! Jos kukkia on kymmenen, merkitse se, että tuoja haluaa tehdä kaikkensa puolestasi.