Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


perjantai 23. maaliskuuta 2012

PENSASRUUSUT III

Valamonruusun  runsasta kukintaa kesä-heinäkuun vaihteessa. Nimensä ruusu on saanut ruotsinkielisestä vallmoros eli unikkoruusu nimestään ja sillä ei ole mitään tekemistä Valamon saaren kanssa kuten usein luullaan. Pensas saattaa kasvaa pari metriä korkeaksi ja köynnöstääkin. Se tekee runsaasti juurivesoja, mutta ei ole kovin piikikäs.


Ranskanruusut eli gallikat ovat nimensä mukaisesti lähtöisin Ranskasta. 1600-luvulla hollantilaiset alkoivat jalostaa näitä ruusuja ja pikkuhiljaa ne alkoivat levitä eri puolille Eurooppaa. 1800-luku oli näiden ruusujen kukoistuskautta ja silloin niitä jalostettiinkin runsaasti, Ranskassa jopa 3000 eri lajiketta! Napoleonin puolison Josefinen ruusuharrastus on vaikuttanut ilmeisesti kovasti gallikoiden suosioon. Josefinen ruusutarha oli kuitenkin aika erilainen kuin nykyiset. Ruusut nimittäin kasvatettiin usein kasvihuoneissa ruukuissa ja siirrettiin vain kukinnan ajaksi ulos.


Valamonrusun kauniit ja suuret kiulukat.
Valamonrusun kukinto on voimakkaan karmiinin punainen ja heteet kirkkaan keltaiset.



Kirjoateekkarinruusu, `Versicolor`,`Rosa Mundi`, on ruusu, jonka arvellaan olevan peräisin jo antiikin ajoilta. Pompeijista on löytynyt freskoja, joissa jotkut näkevät tämän ruusun. Tuntuu ihan hauskalta uskoa tähän:). Kukinta alkaa heinäkuun alussa. Runsaan ja suurikukkaisen kukinnan takia vankat oksat saatavat taipua alas. Maan happamuus vaikuttaa kukinnan väriin. Komeat kiulukat koristavat tätäkin ruusua. Itselläni on viime kesänä hankittu kirjoapteekkarinruusu, mutta se ilahdutti jo muutamalla kukkasella. Toivottvasti se talvehtii hyvin:)
Suomessa ranskanruusuja on kasvatettu ainakin 1840-luvulta lähtien. Yksi tunnetuimmista ja yleisimmistä lienee valamonruusu. Kirkonruusut kuuluvat myös ranskanruusuihin ja odotan mielenkiinnolla kahden eri kirkonruusun kasvua. Sain ne nimittäin vasta viime kesänä. Ransakanruusut kukkivat vain kerran kesässä, mutta usein sitäkin komeammin.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

VANHOJEN TAVAROIDEN KAUNEUTTA

Eilinen päivä oli varsinainen kevätkauheus: räntää ja lunta oli satanut ainakin 10 cm hyvin jäätyneiden katujen ja pihojen päälle. Luistelutaito ja ja hyvä tasapaino olivat melkoinen valtti! Päätin kuitenkin välttää mahdollisimman paljon kävelemistä ja läksin ystäväni kanssa kirppiskierrokselle. Kyllä kannatti:)

Löysin nimittäin pari hienoa opetustaulua, joiden kuvien maalaaja on Ebba Masalin. Hän oli syntyisin täältä Mikkelistä, joten siinä suhteessakin hyvä, että ne nyt jäävät tänne. Kasviaiheisia opetustauluja olen haaveillut jo kauan, mutta niitä on ollut huonosti saatavana enää. Siksi ilahduin näistä löydöistä :)
Kallioimarre vuodelta 1944

Kärpässieni vuodelta 1924

Martta tutkii ja merkkaa taulun kotiin kuuluvaksi :)
Nyt vaan miettimään niiden sijoituspaikkaa, kun seinät ovat aika täynnä.....Ehkä ne sopivat rantamökin hirsiseinille tai kuistille, kun se saadaan lasitettua. Mikäpä sopii puutarailijalle paremmin kuin tällaiset luontoon liittyvät "tietopaketit".

perjantai 16. maaliskuuta 2012

KEVÄÄN TULON TUSKA JA IHANUUS

Martta tutkii ulkona kuivuvaa pyykkiä ja hyvin kantavaa hankea.


Kuten otsikosta käy ilmi, kevät on alkanut huikeiden aurinkoisten päivien myötä. Pakkasyöt ovat antaneet mahdollisuuden viipottaa suksilla pitkin poikin kotijärveä. Etupäässä olen kierrellyt pitkin rantoja. Varmuuden vuoksi! Jos sattuisin tippumaan jäihin, niin ainakin jalat ja sukset ylettäisivät pohjaan ja pää pinnalle;) Kevään merkkejä on aina hienoa seurata: Teeret kokoontuvat rinkiin järven jäälle, pikkulinnut livertävät pihan puissa, räystäistä tippuu vesi ja Martta- kissa viihtyy ulkona pitkiä aikoja:)

Tärkein kevään merkki taitaa kuitenkin olla siemenpussien kasvava määrä sitä varten varatussa korissa. En kyllä ikinä saa kaikkia kylvettyä, niin paljon niitä on. Mielijohteesta kun tulee hankittua kaikkea ihanaa, jota haluaisin ehdottomasti kasvatta ihan itse kesäksi. Neljä minikasvaria on käytössä, ensimmäiset kasvit koulattu. Taas liian aikaisin....mm. kelloköynnökset kasvavat sellaista vauhtia, että niitä pitää kieputtaa moneen kerrokseen kepin ympärille, ennen kuin ne voi siirtää ulos. Olohuone muistuttaa viidakkoa.....






Pahimmassa "kasvatuksellisessa" tuskassani päätin rakentaa puutarhan sisälle, minikoossa. Löytyi siskolta lahjaksi saatu peltisoikko, lomamatkoilta tuotuja rantakiviä, kirppikseltä löydetty hurmaava veistos, nukkekoti harrastuksesta jääneitä peltisankkoja, käytöstä poistettuja lusikoita ym. Puolison hitsauslangasta väänsin kaariportin ja siihen tietysti piti laittaa kristalli;). Isommat tarvitsemani kivet hain kivijalan vierestä, joka oli jo sopivasti sulanut. Kauppareissulta lähti mukaan timjamiruukku ja kissaa varten olin ostanut ohran siemeniä, jotka kylvin kivipolun molemmin puolin. Tässä puutarhassa on se hyvä puoli, että siitä voi noita kasveja syödäkin:), tosin pikkusankossa olevan kaktuksen voi jättää rauhaan....Ohran kasvua odotellessa hyvää viikonloppua:)