Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


maanantai 27. joulukuuta 2010

UUSI VUOSI...


Vuoden vaihde lähestyy.....se tietää sitä, että kevät on jo paljon lähempänä ja mieli alkaa askarrella kasvien parissa. Huomasin selailevani viime kesän kuvia. Voi, miten rehevää ja kaunista olikaan....
Onhan tämä kunnon talvikin hieno! Postikorttimaisemia koko ajan! Mutta kun olen niin valon ja kesän ihminen, kaipaan aurinkoa ja lämpöä ja sitä, että saan pistää kädet multaan:). Tuota ihanuutta odotellessa ajattelin aloittaa täällä muistelut mm. ruusuista ja vanhoista perennoista. Mutta sitä ennen otetaan uusi vuosi vastaan....

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

SIIVOUSTA .....

Päätettiin tehdä joulusiivous tänään! Mitään suursiivousta en ole vuosikausiin enää tehnyt erityisesti jouluksi, juhannukseksi tai miksikään muuksi juhlapäiväksi. Se aika on jäänyt taakse ja hyvä niin:). Viihdyn paremmin niin, että en päästä kovin pahaa sotkua syntymään, eli kuljeskelen rätti kädessä jonkin verran joka päivä ja siirtelen tavaroita paikoilleen heti työn tai huvin tehtyäni. Kummasti on elämän hallinta helpottunut:).

Kun lapset olivat pieniä oli hankalampaa, koska leluja, vaatteita ym. pyöri milloin missäkin. Lasten "kouluttaminenkaan" ei ole niin yksinkertaista omien jälkien siivoamiseen, mutta pikkuhiljaa tulosta kai syntyy, kun sinnikkäästi opettaa. Aikuinen poikani kerran mainitsi, että oli se hyvä, kun opetit nämä perustaidot, ei jää sormi suuhun minkään kotityön kanssa! JESS! Tällä uusintakierroksella ( = uusperhe )olen taas törmännyt samaan eli miten ikävää siivoaminen voikaan olla:(. Olen tosi kurja tyyppi välillä, kun vaadin tekemään kotitöitä joskus ja siivoamaan oman huoneen. Jospa se siitä....

Koti on kohta siivottu! Pakkasessa olleet kodintekstiilit tuovat ihanan raikkaan tuoksun, sytytän kynttilät, käyn saunassa ja odotan hyvää ruokaa, jota ihana puolisoni tekee joka päivä! Niin ja parin päivän päästä Poikanenkin kotiutuu kumppaninsa kanssa ja miehen toinen tytär myös. Sitten ollaankin kaikki koolla :)




Joulu saa tulla......

torstai 2. joulukuuta 2010

ELÄMÄÄ PIHALLA

Joulukuu on alkanut mielestäni hienosti. On oikea talvi, lunta ja pakkasta. Pakkasta oli kyllä äkkinäiselle syksystä toipuvalle vähän liikaa tuossa marraskuun lopulla. Yli 20 astetta tuntuu niin hurjalta, kun siihen ei ole voinut vähitellen totutella. Maisemat ovat kyllä olleet tosi ihania ja valoakin on paremmin lumen ansiosta:).







Lumen tulo auttaa myös huomaamaan kaikenlaiset kulkijat pihapiirissä. Tarkoitan kivoja jälkiä, jota eri eläimet jättävät, Martta-kissa mukaan lukien:). Viime talvena puutarhaamme ilmestyneet kauriit ovat pysytelleet näkymättömissä koko kesän ja syksyn, mutta pari päivää sitten ne tulivat taas ruokailemaan ruispeltoon. Niitä oli yhteensä kuusi, kaksi lisää laumassa, ilmeisesti vasoja. Ne ovat myös hieman rohkeampia kuin viime talvena, eivät säiky ihan niin paljon. Sain kuvattua niitä huomattavasti lähempää....no, tosin ikkunan takaa! Kuvaamistani ne tuntuivat katsovan varuillaan, tapitusta suoraan kameraan:)