Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1200 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia. Niin ja puutarhakissa Orvokki auttelee emäntää ahkerasti ;)


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


lauantai 9. helmikuuta 2013

HARJANEILIKKA

Martta piiloutuu harjaneilikoiden ja tarhatyräkkien taakse :)

Maatiainen ry on valinnut tämän vuoden maatiaskasviksi harjaneilikan, Dianthus barbatus. Hieno valinta minun mielestäni. Puutarhassani niitä vaeltelee vähän joka puolella ja hyvä niin. Ovat niin ihastuttavia värikirjossaan ja kestävyydessään. Ensimmäiset harjaneilikkani kasvatin siemenistä muutamia vuosia sitten. Vaikka kasvi on kaksivuotinen, niin sen hyvä kylväytyvyys takaa iloisen kukinnat vuodesta toiseen. Jos haluaa istutuksia, joissa kasvit ovat säntillisissä ryhmissä, niin harjaneilikka ei sovi. Ne nimittäin kylväytyvät ihan minne haluavat. Minulle tämä sopii, koska villiys ja yllätyksellisyys puutarhassa viehättävät :)




Harjaneilikan historiaa on tiedossa yli 900 vuoden taakse, luostarien puutarhoihin. Luostareista harjaneilikka levisi pikkuhiljaa Europpaan ja jo 1700-luvulla Suomeen. Sen kestävyydesta kertoo paljon se, että jo kauan autioina ja hoitamattomina olleissa pihapiireissä voi olla  upeita harjaneilikan kasvustoja vuodesta toiseen.




Kuten kuvista näkyy, harjaneilikoissa on runsaasti värejä ja variaatioita. Kuvissa olevien lisäksi puutarhastani löytyy puhtaan valkoisia ja tumman punaisia harjaneilikoita. Syksyllä kylvin lähes  mustan harjaneilikan siemeniä, mutta niiden kukintaa voi odottaa vasta  yli vuoden päästä kesällä.
http://www.maatiainen.fi/index.html

4 kommenttia:

  1. Harjaneilikat ovat suosionsa ansaineet, sehän taitaa olla myös niitä vanhoja perinnekasveja. Ainakin minä muistan harjaneilikan jo lapsuudesta. Martalla taitaa olla jokin mukava kohde tiirailtavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä harjaneilikka kuuluu perinnekasveihin käsittääkseni.Olen tykästynyt siihen vuosi vuodelta aina enemmän :)Juu, Martalla taitaa olla myyrä näköpiirissä.....

      Poista
  2. Harjaneilikat on niin kauniita, tuoksuvat hyvältä ja ovat niin perinteisiä kuin vain olla voi. Mun Talven Taikaa-blogissa ois sinulle pieni haasteenpätkä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina, mutta en oikein ehdi osallistua haasteisiin. Itselleni ei ole kovin tärkeää lukijoiden määrä. Päiväkirjahan tämä oikeastaan on, julkinen sellainen ;).Toisaalta läheskään kaikki eivät rekisteröidy lukijoiksi, mutta seuraavat silti blogeja.

      Poista