Otsikko on kyllä vähän yliampuva, mutta menköön:). Pienen syysmyrskyn lumineen kaikottua ja ikävän harmauden palattua, voin taas huonosti. Tai no, olen siis saamaton ja apaattinen. Olen valon lapsi ja kaipaan kesää!!!!! Syksyllä ennen pimeyden koittamista suunnittelen tekeväni kaikenlaista kivaa, kun ei ole puutarhatöitä ja teenkin jotain. Jotenkin vain tuntuu, että päivät hurahtavat ohi. Onhan siinä se hyvä puoli, että kevät tulee nopeammin. Niin ja ehkä toimeliaan kesän jälkeen on hyväkin olla rauhassa ja käpertyä omaan pesään, kotiin.
Se jotain, millä nyt yritän itseäni virkistää ja saada liikkeelle on puutarhan Fengshui-kurssi. Odotan innolla viikonloppua ja uusia ajatuksia ja mukavaa yhdessäoloa muiden kanssa. Vertaiset ovat hieno voimavara niin iloissa kuin suruissa:). Aina on myös ihana ajatella jo tulevaa kesää ja suunnitella uusia asioita puutarhaan.
Mutta, ettei tuo otsikko ihan unohtuisi, niin laitan näitä omia voimavärejäni tänne kukkasten muodossa...niin ja onhan sitä rakkauttakin täällä: Kasvien nimissä, väreissä ja ihanissa ihmisissä ympärillä:)
Hehkuva rakkaus ( Lychnis x haageana ), palava rakkaus ( Lychnis chalcedonica ) ja ihana idänunikko ( Papaver orientale ).
