Sadekuuroja

Heinäkuu oli niin uskomaton, intiaanikesä! Kesä(siis tähän asti), joka muistetaan kuumuudesta ja ainakin osassa suomea, kuten meillä kuivuudesta. Minä muistan tämän kesän myös siitä, että ihana Poikaseni löysi elämänsä naisen ja kihlasi tämän:). Muistan myös sen, etten ole koskaan tarvinnut niin vähän vaatteita ja uinut koskaan niin paljon. Siitä myös, että olen ollut kotona koko ajan, sairauden vuoksi, mutta kuitenkin. Olen saanut nauttia kesästä rauhassa ja hartaasti. Hidas elämä on oikein antoisaa silloin, kun ei ole kipuja.....

Toissa yönä oli ukkosta täällä, muttei mitään vaurioita nytkään, onneksi! Monella tutulla on ainakin piha mennyt uuteen uskoon. Onneksi ihmisille ei käynyt kuinkaan:). Tänään on tullut jo neljä kuurosadetta ja se on tuntunut hyvältä, varsinkin luontoa ajatellen. Kukinta on ollut nopeaa ja tuntuu, ettei oikein ole mitään, mikä vielä kukkisi loppukesästä, paitsi kanadanpiiskut. Jos kesät lämpenevät....pitää miettiä myöhäisiä kukkijoita lisää, ehkäpä erilaisia liljoja:)