Puutarhailua III-vyöhykkeellä

Maailmassa tärkeintä on puutarhan hoito eikä sekään ole niin tärkeää....

Puutarhailen III- vyöhykkeellä järven rannalla sijaitsevalla maatilalla. Tärkeinpiä ovat taide, kierrätys, viihtyminen ja ilo puutarhassa ja luonnonmukaisesti itselle kasvatettu ruoka. Keräilen vanhoja perennoja ja harvinaisiakin kasveja. Siilinpihalta löytyy tällä hetkellä n. 1100 erilaista kasvia. Taide on myös osa puutarhaani monissa muodoissaan: veistoksina, kasvien väripintoina ja muotoina ja mm. maalaus-ja valokuvanäyttelyinä puutarhatapahtumissa.
Siilinpihalla on sekalainen kokoelma kuvia, mietelmiä ja arjen tapahtumia kotipuutarhassa ja lähiympäristössä. Blogini nimi tulee siitä, että työni on ollut käsillä tekemistä ja siniset siilit ovat tärkeimpiä hahmoja, joita olen töihini maalannut:). Puutarhastakin löytyy siilejä, varsinkin keraamisia.


Kommentit ja keskustelut kaikista puutarhaan liittyvistä asioista ovat tervetulleita :). Kirjautumalla voit helposti osallistua. Oikella olevasta blogiarkistosta löydät vanhemmat päiväkirjat. Klikkaamalla päiväkirjassa olevia kuvia, saat ne suuremmiksi. Kuvat ovat ottamiani, joten ethän käytä niitä luvatta:)

Tervetuloa Siilinpihalle :)


tiistai 3. toukokuuta 2011

PERINTEISET PUUTARHAKASVIT: PUNAINEN

Ketoneilikka
Suhteeni punaiseen väriin ja punakukkaisiin kasveihin on ollut aika ristiriitainen. Pidän periaatteessa punaisesta väristä....vaatteissa toisilla, mutten itselläni. Sisustuksessa vähän sama juttu, paitsi jouluna, jolloin pitää olla vähän punaista. Punainen liitetään vahvoihin ja tunteita herättäviin asioihin, kuten vereen, rakkauteen, aatteisiin. Sillä on sekä positiivisia että negatiivisiä merkityksiä. Nuorena luin paljon runoja, vahvoja runoja, kuten Katri Valan kirjoittamat. Ne vaikuttivat voimakkaasti ja ehkä juuri sieltä jäi tämä ristiriita punaiseen  väriin:

SYDÄN

Tuli ilta - sydämeeni putosi helähtäen
abrankeltainen pisara,
joka tuoksui myskiltä.

Tuli yö - sydämeni heräsi väristen
ja avasi suuren, tumman teränsä,
verestä kostean.

Tuli aamu - ruusunpunainen valo täytti ruumiini
kuin kuultavan astian.
Sydämeni putosi maahan
kuin murskattu kukka.

Tuli päivä - katselin hymyillen
haaltuneita lehtiä pienten jalkaini juuressa:
Minulla oli ollut sydän.

Punaväriminttu

Kaunokainen

Palvarakkaus
Tämä runo vaikuttaa edelleenkin voimakkaasti. Sen väri on minulle punainen. Väri on niin vahva, että se helposti vie huomion kaikesta muusta, puutarhassakin. Siksi punaisia kukkasia, näitä perinteisiä ei minulla olekaan kovin paljon. Suosin enemmän oranssia, josta värinä pidän enemmän. Oransseja kukkasia sitten seuraavana:)

 Muiden esittelemieni kukkien väri on syvän punainen, paitsi ketoneilikan, jota minulla on valkoisena, vaaleanpunaisena ja sitten tuo voimakas lähes karmiininpunainen. Ketoneilikka on kiitollinen aurinkoisten ja kuivien paikkojen kasvi. Sehän kasvaa meillä luonnonvaraisenakin osassa maata. Palavarakkaus on väriltään hienoin ja ehkä nimensä takia minulle tärkeä ;). Punaväriminttu kukkii hurjasti ja topakoissa varsissa. Tällaisella tuulisella mäelläkin se on kiitollinen kasvi. Kukinnan jälkeen siemenkodat ovat koristeelliset ja jätänkin ne aina talven törröttäjiksi. Suloinen kaunokainen kukkii auringossa runsaasti ja pitkään, kun jakaa sitä muutaman vuoden välein.

Karmiininpunaisia kukkia on aika paljon, perinteisissäkin kasveissa. Suurikukkaiset pionit ovat haaveenani. Niiden alkuja minulla jo on, mutteivät ole vielä kukkineet. Ehkä jo tänä kesänä :)

2 kommenttia:

  1. Lapsuudesta muista ketoneilikkakedon. Nyt on hävinneet. Mökin pihalla on pienenpieni ketoneilikkatupsu jota varjelen kuin silmäterääni. On suostunut pari-kolme kukkaa tekemäänkin. Ketoneilikka on lempparikukkiani. Valkoisena en ole sitä nähnytkään.

    VastaaPoista
  2. Ketoneilikkaa olen kylvänyt ja istuttanut - eikä yhtään kasva missään:jatkan yrittämistä, se on niin ihana:) Ja palavarakkaus, nimensä takia hankittu ja on onneksi kotiutunut, kukkii helakan punaisena voimapilkkuna vähän joka penkissä.

    VastaaPoista