SISÄPUUHIA

Huomasin, että päivitykset ovat olleet aika harvassa. Talvi ei oikein ole minun vuodenaikani, vaikka siinäkin on puolensa:) Ihana seurata luonnon ilmiöitä ja eläimiä, joita tässä pyörii kiitettävästi. Kauriiden lisäksi odottelen taas teerien ilmestymistä rantakoivuihin. Pikkulintujen laulua saa jo vähän kuunnella....kevään ensimmäisiä merkkejä:). Olen ajatellut kertoa kuvin ja sanoin rakastamistani perinneperennoista ja vanhoista pensasruusuista, muttei ole oikein tullut inspiraatiota:(. Siirrän sen puuhan sitten hamaan  tulevaisuuteen....

Kun tämä talvi runsaine lumineen vielä jatkuu, on pakko kertoa Martasta, jonka kissantouhuja saa seurata päivittäin:). Hurja tappelu isännän rukkasten kanssa, lämmittelyä takan ääressä ja viattomia katseita tietokoneen sotkettujen piuhojen seasta....Niin ja sitä on pitänyt varoitella! Aina kun se lähtee ulos, muistutan sitä ISOSTA KISSASTA, joka saattaa pimeässä vaania pikkuista kotikissaa. Ilvekset näet metsästävät alueella myös.